Siirry pääsisältöön

Vuoden 2016 lukemisista


Takana on vuosi, joka taitaa jäädä mieleen monin tavoin. Moneen kertaan olen miettinyt, kuinka hyvä on, etten osaa ennustaa. Jos olisin vuosi sitten tammikuussa tiennyt, kuinka raskas vuosi oli edessä, olisin varmasti hautautunut peiton alle piiloon. Onneksi en tiennyt vaan päädyin ottamaan vastaan asian kerrallaan. Nyt taaksepäin katsoessa ihmettelen, että monesta on selvitty ja eteenpäin päästy.

Toki vuoteen mahtui myös paljon hyvää. Oli isoja ja pieniä elämyksiä, suuria ja minikokoisia ilon hetkiä ja kaikkea siltä väliltä. Ehkä on niin, että kun on riittävän tummaa, huomaa pienetkin valon välähdykset tavallista herkemmin.

Väsymys ja raskaat ajat näkyivät blogissani siten, että luin tavallista vähemmän ja välillä kirjoitin lukemisistani hyvinkin harvakseltaan. Ensimmäistä kertaa kolmevuotisen blogihistoriani aikana kävi niin, että en kirjoittanut kaikista lukemistani kirjoista. Moni blogiteksti odottaa yhä luonnoksissa, joten joitakin vuonna 2016 luettuja kirjoja käsittelen vasta uuden vuoden puolella.

Luin vuonna 2016 yhteensä 70 romaania, kaksi lasten- ja nuortenkirjaa, yhden muistelmateoksen, kaksi novellikokoelmaa, kaksi näytelmää, yhden sarjakuvateoksen ja yksitoista tietokirjaa. Yhteensä siis 89 kirjaa, eihän ole huono lukema sekään. Genrejakauma näkyy tässä graafina:


Kotimainen kirjallisuus painottui lukemistossani vahvasti, kuten arvelinkin. Romaaneista kotimaisia oli 42 ja ulkomaisia 28, tietokirjallisuudessa yhdestätoista luetusta teoksesta ulkomaisia oli vain kaksi. Muissa lajeissa kotimaisia teoksia oli kuusi ja ulkomaisia kaksi. Tässä yhteenveto:

Sukupuolijakauma oli vuonna 2016 seuraavanlainen: 55 naisten kirjoittamaa kirjaa, 34 miesten.

Kirjoja tuli luettavakseni niin arvostelukappaleina, omina ostoksina, kirjastolainoina kuin lahjoina. Kirjastolainoja oli edelleen eniten, kuten arvelinkin. Tässä jakaumaa:

Haasteiden suhteen vuosi ei ollut mitenkään menestyksekäs. GoodReadsin From Fiction to Reality -haasteeseen sain kolme kaunokirja- ja tietoteosparia. Sannabananan Kurjen siivellä -haasteeseen sain luettua yhden ainoan kirjan, samoin kävi Kansojen juurilla -haasteen suhteen. Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeseen luin kolme kirjaa ja katsoin yhden elokuvan. Päättyneiden haasteiden koonteja löytyy täältä.

Helmet lukuhaaste 2016 toteutui sentään ennakoitua paremmin. Listalta jäi kuittaamatta vain viisitoista kohtaa, kun tavoitteeni oli lukea 25 kirjaa, jotka sopisivat 50 kohdan listalle.


Vuoden 2016 lukusuunnitelmia kirjasin tammikuussa tänne. Oman kirjahyllyn lukemattomista kirjoista listasin kymmenen mukaan vuoden lukulistaan. Onnistumisen suhdeluku on fifty-fifty: luin listaamistani kirjoista tasan puolet. Ehkäpä tuo tulos kuvaakin melko hyvin mennyttä vuotta. Kovin paljon en jaksanut lukemisiani suunnitella vaan etenin enemmän fiiliksen mukaan. Siten haasteet eivät olleet loistokkaita eivätkä suunnitelmat toteutuneet odotusten mukaisesti. Eipä toteudu elämäkään aina suunnitelmien mukaan, ja se, jos joku kirja jää lukematta, on lopulta pieni murhe. Tärkeämpää on se, että jälleen kirjallisuus on tuonut lohtua ja apua sekä pakohetkiä arjesta silloin, kun olen sellaisia kipeimmin kaivannut. Puhumattakaan elämyksistä ja ilosta, joskus jopa suoranaisesta riemusta, kun eteen on sattunut erityisen hieno kirja. Ja niitähän on riittänyt kirjavuonna 2016.

Vuosi 2017 on monella tapaa merkityksellinen. Kotimaamme viettää juhlavuotta ja mukana juhlinnassa on toki myös kirjallisuus: esimerkkinä mainittakoon Ylen 101 kirjaa -hanke, jossa myös minä olen mukana. Joissakin haasteissa olen mukana mutta ilman tarkempia suunnitelmia osallistun juhlavuoteen ainakin kirjoja lukemalla.

Hyvää uutta vuotta 2017! Toivottavasti tiellesi osuu monia hyviä kirjaelämyksiä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...