Siirry pääsisältöön

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

"Kyllä minä olen nähnyt, miten isä välillä vilkaisee taivasta. Ikään kuin se tarkistaisi jotain. Se menee ulos kävelläkseen autolle, mutta pari askelta otettuaan se katsoo ylös. Se on vain hetken pysähdys. Sitten se jatkaa matkaa taas."
Selja Ahava:
Taivaalta tippuvat asiat
(Gummerus 2015)
223 sivua
Selja Ahavan romaani Taivaalta tippuvat asiat on odotellut lukemistaan hyllyssäni jo lähes vuoden verran: sain kirjan viime jouluna lahjaksi Hannalta. Nyt viimein, vuoden lähestyessä päätöstään, tuli sopiva hetki tarttua kirjaan, josta olin kuullut kehuja ja jonka saaminen ilahdutti minua kovin paljon. Kiitos siis kirjasta, Hanna!

Ahavan romaani oli kyllä nimeltään tuttu. Romaani oli vuoden 2015 Finlandia-palkintoehdokkaana ja viime keväänä se sai EU:n kirjallisuuspalkinnon. Palkintohuomiointia en kirjan luettuani ihmettele lainkaan, niin erityinen ja hieno teos tässä on kyseessä.

Saara menettää traagisesti äitinsä. Kuolema on uskomaton sattuma, sillä äiti jää taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. Myönteisiä sattumuksia kohtaa Saaran täti, joka voittaa kahdesti lotossa jättipotin. Toisaalla elää mies, johon salama osuu viisi kertaa.

Sattumuksistahan elämässä on myös kyse. Taivaalta tippuvien asioiden kohdalla sattumukset vain ovat niin mittavia, ettei niitä voi olankohautuksella ohittaa. On myös niin, että myönteinenkin sattuma saattaa olla jo melkein liikaa. Kysymys kuuluukin: mitä kaikkea ihminen kestää ja mistä kaikesta selviytyy?

Selja Ahava kuvaa henkilöitään ja heille koituvia elämänkäänteitä kauniisti, lämmöllä ja ymmärtäväisesti. Koko ajan rinnalla kulkee ajatus elämän sattumanvaraisuudesta, mutta ajatuksesta ei muodostu pelottava mörkö vaan lohdullinen, pehmeä peitto, jonka alle on mukava käpertyä. Surua ja surusta selviytymistä kuvataan kipeän kauniisti.
On asioita, jotka eivät mene ajan mukana pois. Ne eivät himmene, pehmene eivätkä muutu muistoiksi. Ne ovat aina yhtä kovia ja suuria, ne seisovat kuin patsas ihmisen mahassa ja rinnassa ja kumisevat siellä sitten.
Vaikka joku lähtee, muistot jäävät. Saara muistaa äidin, joka laittoi satuihin omiaan ja joka oli omenapuussa. Kun äiti kuoli, meiltä jäi satu kesken. Menetetyn tilalle tulee jotain uutta, vaikkei uusikaan välttämättä mene aivan suunnitellusti. Mutta menetettykään ei katoa kokonaan vaan jää osaksi elämää.
Ei aika pienennä äitiä eivätkä värit haalistu. Äiti vain räjähtää palasiksi, ja palaset jäävät ilmaan leijumaan.
Romaani muodostuu kolmesta osasta, joista ensimmäisessä näkökulma on Saaran. Toisessa osassa tutustutaan kaukaiseen merimieheen ja kolmannessa Kristaan, Saaran isän uuteen puolisoon. Vaikka Saaran osuus jää vahvimpana mieleen, toimivat muutkin osat ja siten kokonaisuus oikein hyvin.

Airi kiittää kirjaa kiehtovaksi ja Laura ihanaksi. Hieno ja poikkeuksellinen lukukokemus, toteaa Marile. Katja ei olisi halunnut kirjan päättyvän. Kiehtova yhdistelmä realismia ja taianomaisuutta, sanoo Sara.

Kommentit

  1. Aika erikoinen juoni, mutta tykkäsin kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin kovasti. Olen iloinen, kun tulin kirjan viimein lukeneeksi.

      Poista
  2. Yksi upeimmista lukukokemuksistani on tämä kirja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Ahava tosiaan hienon lukukokemuksen tarjoaa!

      Poista
  3. Ihana tämä kirja kieltämättä oli, nuo linkkaamassasi postauksessani olevat pienet särötkin ovat ajan kuluessa unohtuneet, ja kirja muistuu mieleen näin useita kuukausia myöhemmin huomattavasti eheämpänä, parempana ja taitavampana kuin heti lukemisen jälkeen. Parhaat kirjat ja tarinat tosin suurenevatkin ajanmyötä, joten allekirjoitan ihanuuden edelleen. Hieno kirja, jopa ehkä kuitenkin sitä Eksyneen muistikirjaakin parempi, vaikka aluksi tuntui menevän juuri toisin päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiinnostavaa, miten aika vaikuttaa lukukokemukseen. Joskus käy niinkin päin, että tuoreeltaan hienolta tuntunut kirja haalistuu mielessä kovin pian. Olen samaa mieltä, että parhaat tarinat suurenevat, kun aikaa kuluu: onnistunut teos jää mieleen ja jatkaa elämäänsä ajatuksissa.

      Poista
  4. Minä luin tämän kirjan silloin ihan tuoreeltaan ja pidin kovasti. Minullekin vahvimpana jäi mieleen Saaran osuus, kirjailija tavoitti kielellisesti huikean hienosti nuoren tytön päänsisäisen maailman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, Saaran näkökulma vakuutti. Ahava käyttää kieltä niin kauniisti, että pitää palata kirjan pariin ihastelemaan uudelleenkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...