Siirry pääsisältöön

Markku Pääskynen: Sielut

"Aivan kuin joku olisi poiminut Maijan tieltä autoonsa. Koulusta oli siis soitettu heti aamusta, sitten Aino ja Kristian olivat soitelleet ystäville, sukulaisille ja tutuille. Ei mitään. Noin kello yhdeksän he soittivat poliisille."
Markku Pääskynen: Sielut
(Tammi 2015)
254 sivua
Markku Pääskysen romaani vie lukijan muutaman vuosikymmenen takaiseen Suomeen, aikaan ennen kännyköitä. Teos on yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä on pieni Maija-tyttö, joka on koulumatkallaan kadonnut. Tarina kertoo kauniisti ja koskettavasti siitä, mitä tapahtuu perheessä, jonka lapsi on poissa. Hätä, pelko ja epätietoisuus ovat vahvasti läsnä, kun aika käy painavaksi ja melkein pysähtyy mutta kulkee kuitenkin koko ajan eteenpäin vieden Maijan hetki hetkeltä kauemmaksi vanhemmiltaan.

Painava ja melkein pysähtynyt on Pääskysen tarina, niin kuin on tarinan aikakin. Paljon ei tapahdu, vaikka ulkopuolinen maailma menoaan jatkaakin piittaamatta siitä, että yhden perheen elämä on järkkynyt sijoiltaan uudenlaiseen aikaan.
Ja sitten Maija, aika Maijan jälkeen, aika joka tänään oli pysähtynyt. Maijan nauru rannalla, Maija simpukat ja pyöreät kivet kädessään, lastenhaavi johon Maija oli pyydystänyt erakkoravun ja sinijuovaisen kalan ja hyräillyt
Kerro se merelle ja lintuselle
ettei kevät tule eikä tarvitse...
mutta nyt aika oli kerta kaikkiaan pysähtynyt, pysähtynyt toukokuiseen hetkeen ja tiistaipäivään jolloin Maija katosi.
Naapuruston pojat Taito ja Ilari seuraavat sivusta aikuisten toimia tytön kadottua mutta touhuavat samalla omiaan. He tuovat eloa tarinaan, ettei kaikki kilpisty vain Ainon ja Kristianin pahaan oloon ja pelkoon. Pojat katselevat maailmaa toisella tavalla kuin aikuiset, joiden painajaiset kasvavat liian suuriksi, ymmärrettävästi toki.

Toukokuinen päivä keskittyy pieneen naapurustoon ja sen ihmisiin - omanlaisiinsa, originelleihinkin -  mutta samalla, jonkinlaisena sivujuonteena, järkkyy maailma muuallakin, kun pankkiryöstäjä pakenee Helsingistä Volkswagen Passatilla kohti Maijan kotikaupunkia panttivankeja kyydissään. Ja vaikka toisten maailma vapisee, on hämmästyttävää miten suuret rattaat pyörivät pyörimistään, elämä jatkuu.
Rantatehtaan savu pyrki etelään puiden latvojen tasalla. Linja-auto kaarsi pysäkille, pysähtyi ja jatkoi matkaa. Koira haukkui toista koiraa. Ilma järven yllä ei ollut yhtä utuinen kuin aiemmin, veneet jo näkyivät, silta ja kaupunki, joka sijaitsi Saimaan läntisimmän sisälahden rannalla, lukuisten sisäjärvien ja niistä virtaavien jokien välisellä, ylenevällä, havumetsien ympäröimällä hiekkaharjanteella.
On arkea ja on poikkeamia arjessa. Vasta poikkeama, joka jättää väliin sydämenlyönnin, muistuttaa siitä, miten tavallinen arki on parasta. Sen viestin Pääskynen välittää lukijalleen kauniisti, pysähtyneesti mutta valoisan lyyrisesti.

Pääskysen romaanista muualla: Sinisen linnan kirjasto, Sivutiellä, Villasukka kirjahyllyssä ja Annelin kirjoissa.

Kommentit

  1. En ole tähän tarttunut, kun tuo aihe on niin ahdistava. Tosin tästä ovat muutkin kuin sinä sanoneet, että tämä kaikesta huolimatta on jollakin tapaa valoisa kirja. Silti kauhistuttaa. Olin jo kirjaston varausjonossa melkein saamassa tämän kirjan, mutta poistin varaukseni. Ehkä sitten joskus myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pelkäsin aihetta etukäteen, sillä ajatus lapsen katoamisesta on jo itsessään niin kammottava. Tarina ei kuitenkaan ollut niin ahdistava kuin pelkäsin.

      Poista
  2. Minä tilasin tämän, mutta ei ole vielä kuulunut. Postin nyt jo onneksi ohitettu lakko sotki jonkin verran lukemisiani. Tilasin tämän just tuon rankan aiheen takia, sillä haluaiisn ymmärtää, miten tuosta voi ikinä selvitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan pian kotiin. Täytyykin yrittää pitää silmällä blogiasi, jos tästä jossain vaiheessa kirjoitat.

      Poista
  3. Tämä pitäisikin lukea. Pääskysellä on taito kirjoittaa hurjista asioista kauniisti, vaikutuksen tekevästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli toinen Pääskysen teos, jonka luin. Kauniisti hän kirjoittaa, monien ajatusten pariin haluaa palata uudelleen.

      Poista
  4. Tämä kirja on lukulaitteella odotelemassa joulun aikaa. Palajan tähän postaukseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäpä seurailen blogiasi, josko tästä postaat mietteitäsi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...