Siirry pääsisältöön

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

"Ihmiset Dublinin kannella yhtyivät Geraldin innostukseen, kun sumun seasta paljastui rauhaisa, päärynänmuotoinen lahti. Gerald kertoi sen olevan vulkaanista alkuperää oleva luonnollinen satama-allas. Lahden ympärillä kohosi vuoria, ja sitten näkyviin tuli myös muutamia taloja ja laivalaituri."
Sarah Lark: Valkoisen pilven maa
(Bazar 2015)
Saksankielinen alkuteos
Im Land der weißen Wolke 2007
Suomentanut Sanna van Leeuwen
613 sivua (e-kirja)
Valkoisen pilven maa vie lukijan 1800-luvun Uuteen-Seelantiin, jota britit asuttavat innolla. Pitkälle ja vaivalloiselle matkalle uuteen maahan lähtevät myös brittinaiset Gwyneira ja Helen, joita kumpaakin odottaa avioliitto miehen kanssa, jota he eivät ole tavanneet koskaan. Gwynin saattajana on tuleva appiukko Gerald, mutta alempaa yhteiskuntaluokkaa edustava Helen matkustaa ilman saattajaa ja kaitsee kolmen kuukauden laivamatkan aikana kuutta orpotyttöä, joille pitäisi olla luvassa parempi tulevaisuus maapallon toisella puolen. Parempaa tulevaisuutta etsii toki myös Helen, joka on lupautunut kirjeenvaihdon perusteella vaimoksi Haroldille.

Perillä Uudessa-Seelannissa niin Gwyneira kuin Helen kohtaavat todellisuuden, joka ei täysin kuvitelmia - tietenkään - vastaa. Naiset kuitenkin etsivät keinonsa selviytyä uudessa ympäristössä, kaukana kotoa, eipä heillä vaihtoehtoja juuri olekaan, ja heidän ystävyytensä kestää vuosien ajan, vaikka paljon ympärillä tapahtuu ja esteitä ystävyyden tiellä on: Gwyneiran appiukko ja Helenin aviomies sattuvat olemaan toistensa verivihollisia, eikä elämä muotoaan etsivässä uudessa maassa ole helppoa muutoinkaan.

Paitsi että Valkoisen pilven maa on kertomus kahdesta brittinaisesta kaukana kotoaan, on se myös kertomus siirtomaa-ajan yhteiskunnasta, jossa alkuasukkaat kohtaavat valkoiset valloittajat. Maorien ja länsimaalaisten tavat eivät kohtaa ilman törmäyksiä, ja hieman liian alleviivaten Lark mielestäni tuo esille niin alkuasukkaiden ja maahanmuuttajien maailmojen törmäämisiä kuin myös erilaisten yhteiskuntaluokkien eroja. Kiehtova tuo 1800-luvun Uusi-Seelanti silti on, siitä ei mihinkään pääse, ja uskottavaa ajankuvaa kirjailija onnistuu luomaan.

Kovin uskottavina en sen sijaan pidä tarinan henkilöitä. Gwynin aviomies Lucas on nahjus, joka järkyttävien tapahtumien myötä ajautuu etsimään itseään - tai ennemminkin todistamaan jonkin olemattoman olemassaoloa - aika epäuskottavalla tavalla. Muutoinkin romaanin miesnäkökulmat jäävät mielestäni varsin ohuiksi, tosin eivät naishahmotkaan moitteitta selviydy. Helen on liiankin kunnollinen ja tunnollinen, kun taas Gwynin tapa antaa helpon oloisesti anteeksi aikuiselle, joka syyllistyy karmeaan tekoon, ja kantaa kaunaa lapselle, joka ei ole vastuussa mistään, on omituinen. 

Kirjan alussa olin innoissani ja ajattelin, että käsissäni on viihdyttävä, historiallinen lukuromaani. Minun makuuni liian melodramaattiset ja osin ennalta arvattavat juonenkäänteet sekä mainitut henkilöhahmo-ongelmat kuitenkin tekivät lukukokemuksesta lopulta turhan lattean. Historiallinen kuva 1800-luvun Uudesta Seelannista on kuitenkin kiintoisa, ja jotain koukuttavaa teoksessa on. Historiallisten viihderomaanien ystäville Larkin romaani tarjonneekin hyviä lukuhetkiä.

Valkoisen pilven maa on avaukseni Kansojen juurilla -lukuhaasteeseen.

Kommentit

  1. Samanlaisia mietteitä minullakin oli: liian viihdepainotteinen makuuni ja turhan romantisoitu. Vakavampi versio puolestaan olisi voinut toimia todella hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä aineksia tässä on, ne on vain palattu turhan hörhelöiseen pakettiin.

      Poista
  2. Tämän lukemista olen miettinyt, mutta viihteellisyys ja melodraama saavat olon epäileväksi. Uusi-Seelanti ja siirtomaa-aika kuitenkin kiinnostavat, joten ehkäpä jossain vaiheessa sitten kuitenkin, ehkä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sitten kuitenkin tämän luet, kuulen mielelläni mielipiteesi.

      Poista
  3. Minulla tämä odottaa hyllyssä! Saattaapa hyvinkin olla minun makuuni, historiallinen viihde on ihan oma juttu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varma, että tämä romaani viehättää monia, toivottavasti sinuakin, Krista. <3 Minä nyt en vain vakuuttunut.

      Poista
  4. Latteus on oiva ilmaisu:1850-luvun historiallinen Uusi-Seelanti olisi kiinnostanut laajemmaltikin ja teoksen painoarvo olisi noussut ja sille olisi ollut eduksi laajempi historiallinen fakta ajanolon-, kulttuurin- ja tapainkuvauksineen. Tämä kaikki toteutettuna ihmissuhdekiemuroiden, turhan draaman ja romanttisen hömpän kustannuksella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudessa-Seelannissa on miljöönä jotain todella kiehtovaa, ja sen olisikin suonut nousevan enemmän esille.

      Poista
  5. Voi tuota Takkutukkaa :) Oikein toivon välillä hömppäkirjaa kaiken maailman kuolemien ja sielujen leijumiskirjojen väliin. Rakkautta ja romantiikkaa ja ah Uusi-Seelanti, sinne haluan matkustaa ainakin kirjassa. Ainoa syy miksi en ole vielä kirjaa lukenut on se, että se on vaikea pitää kädessä kun lukee, koska se on niin mahdottoman paksu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kyllä hömppää tosiaan välillä tarvitaan kaiken synkkyyden keskelle. :) Tässä kohtaa hömppää vain oli minun makuuni liian hömppää, turhan suoriksi mutkat paikoin vedettiin.
      Luin tämän muuten e-kirjana, joten kirjan paksuus ei haitannut lukukokemusta.

      Poista
  6. Voi hitsi Mai, heittäydyinkö nyt vallan proosalliseksi tylyttäessäni, jotenkin vaan koen tuon rakkauden ja romantiikan, nuo eittämättömät elämän suolat, luontevimmin livenä ja vain harvakseltaan innostun verbaalista kerronnasta. Siispä siedätyshoitoon joutaa tämä tyttö:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romantiikkaa ja rakkautta onkin vaikea kuvata niin, ettei kerronta lipsahda pateettiseksi. Auttaako siedätyshoitokaan? :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...