"Mantelimaa, hän tajusi, oli takaperoismaa. Se mikä oli muualla pahaa, se oli täällä hyvää. Lapset söivät karkkia pääruoaksi ja aikuiset leikkivät työkseen."
Kylläpäs sopi mainiosti joulun alla luettavaksi tämä Miina Supisen Mantelimaa. Suloista, perinteistä joulutunnelmaa tarinasta saa tosin löytämättä hakea, mutta joulua on tarjolla yllin kyllin.
Kertomuksen ytimessä on Mantelimaa, "suuri sisähuvipuisto/ostoskeskus/yökerho/kylpylä-kompleksi, jossa vallitsi ikuinen joulu" ja jonka keskellä on Ikuisen Joulun Aukio. Kompleksia pyörittää Jonne J. Halkio, joka haluaa jouluparatiisinsa - tai -helvettinsä, miten kukin asian näkee - uuteen nousuun. Avukseen hän haluaa taitelija Molli Niemisen, entisen poptähden ja nykyisen joulunvihaajan. Mantelimaan toimitusjohtajalla ja Mollilla on yhteinen menneisyys neljännesvuosisadan takaa, eikä Molli ole työtarjouksesta lainkaan innoissaan. Toimeen on kuitenkin pakko tarttua, kun kaksilapsisen perheen toinen elättäjä joutuu onnettomuuden myötä sairaalaan.
Molli Nieminen asettuu osaksi Mantelimaan moninaista joukkiota, jota Jonne J. Halkio johtaa. Salaisuus kuitenkin on, että Halkion takana on eräs, joka on vallankahvassa vielä tiukemmin kiinni. Lisäksi Mantelimaan alla on jotain mystistä ja uhkaavaa, kuin laavaa, joka uhkaa purkautua.
Mantelimaa on kuin joulun Las Vegas. Se on värikäs, yltäkylläinen ja yliampuva. Miina Supinen luo miljööstään niin elävän kuvan, että värikylläisyys mekaanisine tonttuineen on helppo nähdä mielessään, ja tarinaa lukiessa tuntuu välillä, kuin katselisi elokuvaa. Mantelimaan joulussa ei ole mitään pyhää, päinvastoin: tuntuu, että mikään ei ole Jonne J. Haukiolle joulunvietossa pyhää, kaikki on muutettavissa rahaksi, ja jos ei ole, ainakin täytyy yrittää. Kaikki on falskia, suureellista ja tolkutonta.
Mantelimaa on yltäkylläinen sekoitus joulua, elämän arvaamattomuutta ja ihmissuhteita, realismia ja fantasiaa. Värikkään pintansa alla tarina sisältää monenlaisia teemoja joulun kaupallisuudesta nuorten syrjäytymiseen. Mantelimaa on vaivattomasti etenevä ja viihdyttävä tarina, jota voi joululukemiseksi suositella, jollei karnevaalimeininki pelota. Minä viihdyin romaanin parissa mainiosti!
 |
| Miina Supinen: Mantelimaa (WSOY 2015) 317 sivua |
Kertomuksen ytimessä on Mantelimaa, "suuri sisähuvipuisto/ostoskeskus/yökerho/kylpylä-kompleksi, jossa vallitsi ikuinen joulu" ja jonka keskellä on Ikuisen Joulun Aukio. Kompleksia pyörittää Jonne J. Halkio, joka haluaa jouluparatiisinsa - tai -helvettinsä, miten kukin asian näkee - uuteen nousuun. Avukseen hän haluaa taitelija Molli Niemisen, entisen poptähden ja nykyisen joulunvihaajan. Mantelimaan toimitusjohtajalla ja Mollilla on yhteinen menneisyys neljännesvuosisadan takaa, eikä Molli ole työtarjouksesta lainkaan innoissaan. Toimeen on kuitenkin pakko tarttua, kun kaksilapsisen perheen toinen elättäjä joutuu onnettomuuden myötä sairaalaan.
Molli Nieminen asettuu osaksi Mantelimaan moninaista joukkiota, jota Jonne J. Halkio johtaa. Salaisuus kuitenkin on, että Halkion takana on eräs, joka on vallankahvassa vielä tiukemmin kiinni. Lisäksi Mantelimaan alla on jotain mystistä ja uhkaavaa, kuin laavaa, joka uhkaa purkautua.
Mantelimaa on kuin joulun Las Vegas. Se on värikäs, yltäkylläinen ja yliampuva. Miina Supinen luo miljööstään niin elävän kuvan, että värikylläisyys mekaanisine tonttuineen on helppo nähdä mielessään, ja tarinaa lukiessa tuntuu välillä, kuin katselisi elokuvaa. Mantelimaan joulussa ei ole mitään pyhää, päinvastoin: tuntuu, että mikään ei ole Jonne J. Haukiolle joulunvietossa pyhää, kaikki on muutettavissa rahaksi, ja jos ei ole, ainakin täytyy yrittää. Kaikki on falskia, suureellista ja tolkutonta.
"Täällä ei ole mikään aitoa", Felix sanoi. "Ei tatuoinnit eikä joulu."Aitoa on kuitenkin se, miten Mantelimaankin väki tekee työtään ja elää arkea. Molli Niemisen arkeen sattuu kerralla aika paljon: vastuullinen tehtävä suuren esityksen johdossa, yhtäkkinen kahden lapsen yksinhuoltajuus, vakavasti sairastunut mies Make ja hössöttävät sukulaiset. Uusi työ tuo eteen uusia ihmisiä, kuten Kissin ja Felixin, ja lapset Lila ja Rosa joutuvat äidin työn myötä huomaamaan, miten äkkiä erikoisesta ja juhlasta tulee arkea.
"No olipas helvetin viiltävän tarkka analyysi."
Mantelimaa on yltäkylläinen sekoitus joulua, elämän arvaamattomuutta ja ihmissuhteita, realismia ja fantasiaa. Värikkään pintansa alla tarina sisältää monenlaisia teemoja joulun kaupallisuudesta nuorten syrjäytymiseen. Mantelimaa on vaivattomasti etenevä ja viihdyttävä tarina, jota voi joululukemiseksi suositella, jollei karnevaalimeininki pelota. Minä viihdyin romaanin parissa mainiosti!
"Oletko sinä kunnon jouluihminen?"Mari ei tarinalle oikein syttynyt, Amma kiittelee soljuvaa tekstiä ja Lilli suosittelee kirjaa vuoden pimeimmän ajan viihdykkeeksi. "Vänkä", määrittelee Kirjankanssa, "Ihana lukukokemus!" kiittelee Kini ja Kaisa Reetta toteaa, että Supinen tekee joulusta vähän enemmän ihmisen kokoisen. Lopetus oli Kirjahillan mielestä keskeneräisen oloinen mutta Morren mielestä onnistunut.
"Ilman muuta. Joulu on ihmisen parasta aikaa."
Mantelimaa onkin selvästi jakanut lukijoidensa mielipiteitä. Minä aloittelin, mutta kirja jotenkin jäi. Ehkä ensi vuonna joulun alla. :)
VastaaPoistaMinulle tämä sopi hienosti luettavaksi juuri tähän aikaan. Ehkä kirja löytää sinunkin kohdallasi hetkensä. :)
PoistaMinä luin tämän juuri loppuun ja tykkäsin. Kieli ja kuvaukset ovat toimivia, kirjan huumori ja anti-joulumeininki kutkuttavia. Pidin myös siitä, että tarinasta löytyy kaiken hileen, suklaan ja sirkustemppujen alta niitä sinunkin mainitsemiasi yhteiskunnallisesti kantaaottavia teemoja.
VastaaPoistaKiva kuulla, että pidit. Tiivistät hyvin kirjan ydinasioita.
PoistaAloittelin tämän juuri tänä iltana. Taitaa vain olla sen verran nopsasti luettu kirja, että pitänee aattoa ajatellen hankkia vielä jokin toinen joulukirja. Vaikuttaa olevan ihan... ok. Tosiaan vähän elokuvamaista kerrontaa kohtauksineen.
VastaaPoistaEi tämän parissa mitenkään saa koko joulua kulutettua, aika nopeasti sivut kääntyvät. Elokuvamaista tosiaan on. Toivottavasti pääsen lukemaan ajatuksiasi, jos ja kun luet kirjan loppuun.
PoistaMinulle tämä oli just hyvä joulunpyhien kirja, koukuttava eikä liian viihteellinen vaikka sen seurassa viihtyikin. Ja mulla meni tämän kanssa enemmän kuin ne 3 joulupäivää 😉
VastaaPoistaJoulun aikaan tämä on todella mainiota luettavaa. Toivottavasti moni löytää Mantelimaan ensi jouluna, jos nyt jäi lukematta. :)
Poista