Siirry pääsisältöön

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

"Vihaan elämäntapaoppaita. Inhoan sitä, että eri elämäntavoissa tuntuu olevan yksi yhteinen nimittäjä: muutos. Että ihmisen tulee pyrkiä aina elämäntavan muutokseen. Saattaa olla, että ilmaisen itseäni hyvinkin ristiriitaisesti, mutta elämä on yhtä ristiriitaa. Eikä siihen saa muutosta!"
Kaisa Haatanen:
Meikkipussin pohjalta
(Johnny Kniga 2015)
171 sivua
Kaisa Haatasen esikoisteos Meikkipussin pohjalta ei varsinaisesti ole romaani vaan ennemminkin kokoelma välähdyksiä, havaintoja elämästä ja sen kulusta. Löyhänä kehystarinana minäkertoja Tytti Karakosken irtautuminen arjen kiireestä ja pysähtyminen oman elämän äärelle. Tytti Karakoski listaa elämänsä merkityksellisiä asioita aakkosjärjestyksessä, ja tuosta listauksesta muodostuu kirja Meikkipussin pohjalta.

Teosta mainostetaan takakannessa määritelmällä Salaviisas viihderomaani aikuisille naisille. Tuo määritelmä minua hieman pelotti etukäteen, ja aika pian lukiessani totesinkin, että en taida olla oikeanlainen lukija tälle teokselle. Sujuvasti Haatanen kirjoittaa, näppärästi hän tuo esille nykyhetken ilmiöitä ja ovelasti saa lukijan ajoittain naurahtelemaan, vaikka ikäviäkin sattumuksia matkan varrelle osuu. Silti en täysin vakuuttunut vaan kirja jätti minut kylmäksi. Teoksessa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, joten ehkäpä onkin vain niin, että minun täytyy kasvaa muutama vuosi ja kokeilla sitten uudelleen, saanko kirjasta enemmän irti.

Moni muu on kuitenkin Haatasen esikoiseen tykästynyt. Susa viihtyi kirjan parissa. "Ihana kirja", sanoo Krista. "Oivaltava", määrittelee Taika. "Mainiota luettavaa", kiittelee Salla ja Tuija puolestaan pitää teosta vaivattomana ja viihdyttävänä.

Kommentit

  1. Olen kanssasi samoilla linjoilla. Kirja on ollut minulla kesken Helsingin Kirjamessuista asti. Jotenkin toivoisin kirjan kehyskertomukselta enemmän, eikö Tytin elämäänsä tarkasteleva monologi riitä pitämään minua otteessan. Kieli on hyvää, huomiot ovat hyviä, mutta silti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnistut sanallistamaan sen, mitä minäkin jäin kaipaamaan. Vahvempi kehyskertomus ehkä pitäisi homman paremmin koossa, nyt kokonaisuus jäi aika katkonaisen oloiseksi.

      Poista
  2. Hei Jonna, ojennan sinulle pienen tunnustuksen ja haasteen, löydät sen täältä: http://kaisareetta-t.blogspot.fi/2015/11/haastevastauksia-ja-kysymyksia.html

    <3

    VastaaPoista
  3. Tämä odottelee minullakin. Tosi kivaa, että jotain hauskaa on luvassa!

    VastaaPoista
  4. Minä luin ja ihastuin, mutta luulen, että sinä pitäisit enemmän Pariisittaresta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...