Siirry pääsisältöön

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

"Seuraavaksi sekoitin puoli teelusikallista vaniljauutetta pariin tippaan asetaldehydiä (koska aine on räjähdysherkkää ja kiehuu huoneenlämmössä, Tar-eno oli ajattelevaisesti säilönyt sen argonkerroksen alle tiiviisti suljettuun pulloon), sitten kaadoin seoksen puhtaaseen astiaan, johon olin jo mitannut kuusi ja puoli ruokalusikallista etanolia - vanhaa kunnon C2H5OH:ta. Sen olin näpitstänyt isän sivupöydältä, missä pullo oli seissyt avaamatta vaikka kuinka kauan hänen saatuaan sen lahjaksi eräältä filatelistitoveriltaan, jonka Ulkoministeriö oli passittanut Venäjälle."
Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
(Bazar 2014)
Alkuteos The Weed That String the Hangman's Bag 2010
Suomentanut Laura Beck
272 sivua
Kuolema ei ole lasten leikkiä jatkaa Piiraan maku makea -kirjasta tutun yksitoistavuotiaan Flavia de Lucen tarinaa. Sarjan aloitusosassa tyttö törmäsi yllättäen kotinsa puutarhassa ruumiseen ja päätyi tekemään salapoliisityötä selvittääkseen, kuka oli surmatyön takana. Tässä toisessa osassa Flavian kotikylän rauha rikkoutuu, kun Flavia kohtaa kirkkomaalla itkevän naisen. Pian selviää, että Nialla on kuuluisan nukentekijä Rupert Porsonin kanssa matkalla, joka katkeaa, kun auto menee rikki. Pian päätetään, että pariskunta järjestää paikkakunnalle nukketeatteriesityksen saadakseen rahaa auton korjaamiseen ja päästäkseen jatkamaan matkaa. Näytös kuitenkin keskeytyy odottamattomasti kauheaan tapahtumaan, eikä kuolonuhrilta vältytä. Jälleen Flavia on keskellä rikostutkintaa, johon nivoutuu myös eräs vuosien takainen tragedia.

Flavia on hahmona edelleen aivan mainio. Hän tekee kemiallisia kokeilujaan ja inhoaa edelleen siskojaan, suhtautuu maailmaan pikkuvanhasti ja humoristisesti ja on kovin tietäväinen. Nokkelakin hän on, sillä hän huomaa kysyä asioita, joita poliisi ei tutkinnan keskellä hoksaa, ja lopulta Flavia tietenkin on avainasemassa, kun vyyhti alkaa selvitä.

1950-luvun brittimaaseutu kylämiljöineen tarjoaa mukavan ympäristön Flavian seikkailuille. Hänen tapansa havainnoida ympäristöään ja sen ihmisiä tarjoaa paikoin aidosti hauskoja lukuhetkiä.
Nyt näytti siltä etteivät Daffyn aivot olleet pelkästään kuolleen, vaan että ne olivat alkaneet myös juoksettua. Hänen oikea silmänsä pyörähti toiseen laitaan kun taas vasen näytti siltä että voisi räjähtää ulos hänen päästään.
Liukkaasti ja suoraviivaisesti etenevää juonta kirja ei tarjoa, mutta jos ei kaipaa lukemiseltaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, on Kuolema ei ole lasten leikkiä mainiota ajanvietettä.

Kuolema ei ole lasten leikkiä liittyy kirjabloggaajien yhteiseen dekkariviikkoon, jonka aikana julkaistaan postauksia dekkareista. Tämä on minun avaukseni tälle viikolle.

Muualla:
Kirsin kirjanurkka
Amman lukuhetki
Lumiomena
Paljon melua kirjoista
Kasoittain kirjoja

Kommentit

  1. Luin monta juttua jo kirjasta Piiraan maku makea ja se alkoi kiinnostaa, mutta on edelleen lukematta. Pitäisi kai ensin lukea se ja vasta sitten Kuolema ei ole lasten leikkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että osat toimivat hyvin, vaikkei niitä järjestyksessä lukisikaan. Tässä on joitakin viittauksia aiempaan osaan mutta ei häiritsevässä määrin.

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta enemmän kuin sarjan avausosasta. Luin nämä 'väärässä' järjestyksessä ja se ei laisinkaan haitannut, ihan hyvin pääsin juoneen mukaan vasta tässä kakkososassa. Kauhean kiva sarja tämä on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuunkin tämä vetosi ykkösosaa paremmin. Lukiessani mietin, että ihan kamalaa haittaa ei ole, jos kakkososan lukee ennen ykköstä.

      Poista
  3. Minäkin tykkäsin tästä (ja itse asiassa sarjan ensimmäisestäkin osasta) Flavia on todella mainio henkilöhahmo :-)

    VastaaPoista
  4. Juu kumpikin olivat vallan mainioita dekkareita. Flavian seikkailut ovat todella hauskoja ja kemialliset kokeet humoristisia. Näistä ei mene yöunet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan leppoisaa ja nostalgista menoa on Flavian seurassa luvassa. :) Kiva, kun ei tarvitse pelätä hurjaa väkivaltaa, verta ja suolenpätkiä.

      Poista
  5. Minäkin pidän tästä, vaikka Piiraan makea maku viehätti minua enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle taas kävi päinvastoin, vaikka molempia pidän mukavan viihdyttävinä kirjoina.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...