Siirry pääsisältöön

Tuula-Liina Varis: Naisen paras ystävä

"Elävä tai kuollut, ketä kiinnostaa. Mutta mitä minä tein itselleni? Miksi minä tein tämän teon? En pääse ikinä eroon, en tästä naisesta enkä tästä teosta."
Tuula-Liina Varis: Naisen paras ystävä
(WSOY 2014)
187 sivua
Tuula-Liina Variksen Naisen paras ystävä on romaani, joka vie lukijan helteisiin kesäpäiviin ja olan takana väijyvän uhan äärelle. Kirjan päähenkilö on Juha - tai Janne, ehkä Jukka - jonka ympärille kaikki kietoutuu. Mies matkustaa itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin etsimään naista, joka on lähtenyt eikä vastaa yhteydenottoihin. Kaupungilla mies tapaa Piian, joka uskoutuu ja jonka kohtaaminen panee liikkeelle tapahtumien sarjan.

Tarinaa kerrotaan myös Hannan näkökulmasta. Hän on viisikymppinen naiskomisario, joka viettää helteen keskellä kesälomaansa mutta ei pysty jättämään sikseen naapurustossa tapahtuneen rikoksen selvittämistä. Samaan aikaan on huoli omasta tyttärestä, joka on loukkaantunut vakavasti vuosia aiemmin.

Miespäähenkilö on hahmona ahdistava. Hän oikeuttaa tekemisensä - esimerkiksi lukuisat parisuhteen ulkopuoliset naisystävät - milloin milläkin syyllä. Lapsuus on ollut kauhea, äiti kamala juoppo - siinä alleviivattuja syitä miehen käytökseen. Hänestä on kasvanut narsisti, jonka elämä pyörii oman itsen ympärillä ja joka keksii tarinoita luodakseen maailmastaan haluamansa kaltaisen.
Hän eli kahdessa maailmassa, joista toisen, sen muille tarjotun, hän oli luonut itse. Ihmisille voi sepittää mitä tahansa, sen hän oli oppinut jo lapsena.
Ja ne naiset päähenkilön ympärillä. Kuinka he uskovat valheisiin ja luottavat mieheen, jota eivät välttämättä edes tunne. Yksi tuntee, läpikotaisin, mutta silti tukee ja ymmärtää - ehkä hän onkin juuri sellainen nainen, jonka mies lähelleen tarvitsee. Edelleenkään ei ole pakko ottaa vastuuta yhtään mistään, kun joku kuitenkin ymmärtää.

Naisen paras ystävä on sujuvasti etenevä ja tarkkanäköinen teos, jonka lukee nopeasti mutta jonka tarinaa ei ole helppo työntää mielestään. Kokonaisuudessa on ahdistavuutta ja jännite on rakennettu hyvin, mutta aivan trillerimäisiin mittasuhteisiin tarina ei mielestäni nouse. Eikä sen tarvitsekaan, sillä psykologisesti teos on vakuuttava ja sellaisena pysyy loppuun saakka - loppuratkaisun eräänlainen lohduttomuus on surullisen perusteltua.

Kirjasta muualla: Kirjavinkit ja Habaneran havaintoja.

Kommentit

  1. Olen pitänyt monista Tuula-Liina Variksen kirjoista. Sittemmin kuulin, mitä mieltä hän on kirjabloggaajista ja sen koommin en ole pystynyt Varista lukemaan. Tämäkin teos vaikuttaa oikein kiinnostavalta, mutta. Mutta. Hmm. En tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin muuten kokonaan unohtanut tuon bloggaajajutun. :( Mutta kyllä Varis taitavasti kirjoittaa, siitä ei mihinkään pääse.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...