"- Kolmekymmentäneljä.
Niinpä.
- Seitsemäntoista!
Näin.
Lopuksi lottotyttö toisti numerot niin hitaasti ja selkeästi artikuloiden, että ne olisi voinut lukea huulilta.
Eevi katsoi rivin uudelleen läpi. Hän katsoi vielä kerran. Kaikki oikein. Joka ikinen numero oli oikein."
Olen pitänyt kovasti Anna-Leena Härkösen tuotannosta ja odotan aina innolla hänen teostensa ilmestymistä. Niin odotin myös tätä tuoretta Kaikki oikein -romaania, ja sain lukea Härköseltä odottamaani lennokasta dialogia ja hyvää kieltä. Romaani on kirjoitettu tutulla, hyvällä tyylillä, joka vetää mukanaan ja tekee lukemisesta ilahduttavan helppoa.
Romaanin päähenkilö on lähes nelikymppinen Eevi, lapseton kosmetologi, joka on naimisissa Karin kanssa. Lähes sattumalta Eevi päättää tehdä yhden lottorivin, jolla hän voittaa viikon päävoiton, seitsemän miljoonaa euroa. Elämä muuttuu monella tapaa, kun yhtäkkiä rahaa on tuhlattavaksi enemmän, kuin saattaa käsittää. Kauppaan voi poiketa noin vain ostamaan turkiksen tai timanttisormuksen, kalliit lomamatkat ovat mahdollisia, pihaan ajetaan hieno auto ja vuokra-asunnosta muutetaan hulppeaan omistusasuntoon. Samalla rahasta kuitenkin tulee myös rasite: Mihin varat sijoitetaan? Voiko läheisiin luottaa? Kuka on aito ystävä, kuka vain kiinnostunut rahasta?
Samalla selviää, että monia asioita ei suurikaan raha muuta. Puoliso käyttää alkoholia liikaa ja Eevin äiti on edelleen hoitokodissa, jossa Eevi yrittää käydä isäänsä vältellen. Sisarusten kanssa välit eivät ole järin läheiset, eikä työpaikan ilmapiirikään hehku lämpöä. Onko ongelmana sitten Eevi itse vai hänen lähipiirinsä? Ehkä molempia, mutta Eevistä ei muodostu kovin miellyttävä kuva. Jo ennen lottovoittoaan hän on ollut isänsä mukaan kovin tyytymätön, ja ihmisiä hän arvioi varsin ikävään tapaan. Lottoamaankin hän päätyy vain, koska kokee tulleensa kaupan myyjän nöyryyttämäksi. Myyjää hän arvioi mielessään:
Tarinan ydin on, että raha yksin ei tuo onnea. Ennemminkin äkkirikastuminen paljastaa asioita, joita ei ehkä aiemmin ole halunnut huomata. Kiinnostava yksityiskohta on, että Härkönen on käyttänyt lähteenä Pasi Falkin ja Pasi Mäenpään teosta Lottomiljonäärit, joka on tutkimus suomalaisista lottovoittajista.
Anna-Leena Härkönen kirjoittaa tuttuun tapaansa hyvin, napakasti ja lennokkaasti. Dialogi on iskevää ja huumorihermoja kutkuttavaa.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Niinpä.
- Seitsemäntoista!
Näin.
Lopuksi lottotyttö toisti numerot niin hitaasti ja selkeästi artikuloiden, että ne olisi voinut lukea huulilta.
Eevi katsoi rivin uudelleen läpi. Hän katsoi vielä kerran. Kaikki oikein. Joka ikinen numero oli oikein."
 |
| Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein (Otava 2014) 317 sivua |
Romaanin päähenkilö on lähes nelikymppinen Eevi, lapseton kosmetologi, joka on naimisissa Karin kanssa. Lähes sattumalta Eevi päättää tehdä yhden lottorivin, jolla hän voittaa viikon päävoiton, seitsemän miljoonaa euroa. Elämä muuttuu monella tapaa, kun yhtäkkiä rahaa on tuhlattavaksi enemmän, kuin saattaa käsittää. Kauppaan voi poiketa noin vain ostamaan turkiksen tai timanttisormuksen, kalliit lomamatkat ovat mahdollisia, pihaan ajetaan hieno auto ja vuokra-asunnosta muutetaan hulppeaan omistusasuntoon. Samalla rahasta kuitenkin tulee myös rasite: Mihin varat sijoitetaan? Voiko läheisiin luottaa? Kuka on aito ystävä, kuka vain kiinnostunut rahasta?
Samalla selviää, että monia asioita ei suurikaan raha muuta. Puoliso käyttää alkoholia liikaa ja Eevin äiti on edelleen hoitokodissa, jossa Eevi yrittää käydä isäänsä vältellen. Sisarusten kanssa välit eivät ole järin läheiset, eikä työpaikan ilmapiirikään hehku lämpöä. Onko ongelmana sitten Eevi itse vai hänen lähipiirinsä? Ehkä molempia, mutta Eevistä ei muodostu kovin miellyttävä kuva. Jo ennen lottovoittoaan hän on ollut isänsä mukaan kovin tyytymätön, ja ihmisiä hän arvioi varsin ikävään tapaan. Lottoamaankin hän päätyy vain, koska kokee tulleensa kaupan myyjän nöyryyttämäksi. Myyjää hän arvioi mielessään:
Mitätön. Varmasti vähän lahjatonkin. Ei jättänyt tänne edes hiilijalanjälkeä.Voittonsa jälkeen Eevi kokee, että muut ihmiset suhtautuvat hänen eri tavoin, jotenkin kummallisesti. Mutta lukiessani mietin, kuinka paljon myös Eevi itse muuttuu. Näkökulma tarinassa on Eevin, eikä hän omia puutteitaan julista. Hänestä kuitenkin näkyy ylemmyydentuntoa suhteessa muihin, samoin kostonhalua ja kaunaisuutta. Hän on vakuuttunut siitä, että pihistelevien vanhempien värittämän lapsuuden ja taloudellisesti tiukkojen vuosien takia hän on jotenkin erityisesti voittonsa ansainnut.
Tarinan ydin on, että raha yksin ei tuo onnea. Ennemminkin äkkirikastuminen paljastaa asioita, joita ei ehkä aiemmin ole halunnut huomata. Kiinnostava yksityiskohta on, että Härkönen on käyttänyt lähteenä Pasi Falkin ja Pasi Mäenpään teosta Lottomiljonäärit, joka on tutkimus suomalaisista lottovoittajista.
Anna-Leena Härkönen kirjoittaa tuttuun tapaansa hyvin, napakasti ja lennokkaasti. Dialogi on iskevää ja huumorihermoja kutkuttavaa.
- Sehän on semmoinen suositus että puolet lautasesta pitäs täyttää kasviksilla, Eevi huomautti ja pörrötti Karin tukkaa. Kari väisti.On kuitenkin pakko myöntää, että puolivälin tienoilla olin väsähtää: Eevin hysteerinen kuluttaminen alkoi puuduttaa. Kuitenkin kirja tarjoaa nasevia huomioita maailman menosta, rahasta ja elämästä. Loppuratkaisu oli mukavan avoimena mieleeni ja Eevin vanha asiakas Helvi totuuksineen yksi lempihahmoistani.
- Semmonenki suositus on, ettei kannattas ollenkaan syntyä tähän maailmaan.
- Rankkaahan tämä touhu välillä on, Helvi sanoi. - Mutta sotien välissä soi hanuri.Kaikki oikein -romaanista ovat kirjoittaneet myös Susa, Krista, Maija ja Tuija.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Tätä vielä odottelen kirjastosta. Olen lukenut kaikki Härkösen kirjat :)
VastaaPoistaMinä en ole ihan varma, olenko kaikkia lukenut, mutta kyllä Härkönen suosikkeihini lukeutuu. :)
PoistaTäytyy tunnustaa, että olen lukenut Härköseltä vain hänen esikoisensa.
VastaaPoistaTämän romaanin aihepiiri on kutkuttava, pitäisiköhän .... :)
Ehkä pitäisi, sillä tyyli on minun mielestäni terävöitynyt mukavasti sitten Häräntappoaseen, joka ei sekään ollut huono.
PoistaMulle ei Härkönen oikein kolahda, pidin Häräntappoaseesta ja luin muutaman muunkin hänen alkuvuosiensa kirjan. Tekisi mieli kokeilla, ei tätä, mutta jotain muuta teosta. Mitä suosittelet?
VastaaPoistaMinä pidin aikoinaan kovasti Avoimien ovien päivästä. Viimeisimmistä teoksista olen eniten tainnut pitää Onnen tunnista. Loppuunkäsitelty on omakohtaisena erilainen mutta mielestäni lohdullinen tarina surutyöstä. Ehkä parhaimmillaan Härkönen on kolumneissaan, niissä hänen napakka tyylinsä pääsee hyvin oikeuksiinsa. Tällaisia mielipiteitä minulla, joku toinen voi olla täysin eri mieltä. :)
Poista