Siirry pääsisältöön

Emily St. John Mandel: Rauhallisuuden meri

On järkyttävää huomata olevansa illalla toisessa maailmassa kuin aamulla, mutta ei se ole loppujen lopuksi kovin harvinaista. Aamulla on onnellisesti naimisissa, ja päivän aikana puoliso kuolee; aamulla vallitsee rauha, ja illalla maa onkin sodassa; aamulla herää täysin tietämättömänä, ja illalla on selvää, että pandemia on saapunut. Aamulla herää kirjakiertueella, jota on vielä monta päivää jäljellä, ja illalla kiirehtii kotiin hakematta matkalaukkua hotellihuoneesta.

Emily St. John Mandel: Rauhallisuuden meri
Tammi 2025
alkuteos Sea of Tranquility 
suomentanut Aleksi Milonoff
äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 6 t 3 min

Todettakoon heti alkuun, että en juurikaan lue scifi-romaaneja enkä tulevaisuuteen sijoittuvia kertomuksia, koska ajatus oman planeettamme elinolojen heikkenemisestä ja muiden planeettojen valloittamisesta ahdistaa – ja usein tulevaisuusskenaarioissa on kysymys juuri nykymaailman muuttumisesta kovin pelottavaan suuntaan. Tuollaiset skenaariot eivät tietenkään ole nykyajassa ajateltuna mitenkään tuulesta temmattuja, mutta silti keskityn mieluummin menneisiin aikoihin tai tähän nykyisyyteen, joka sekin on kohta menneisyyttä.

Kaikesta huolimatta Emily St. John Mandelin teoksiin tulen tarttuneeksi. Hänen tapansa kuvitella tulevaisuus kaikkine epämiellyttävine yksityiskohtineen on sellainen, että se ei saa mieltä matalaksi ja vatsaa kipeäksi. 

Rauhallisuuden meri vie lukijan aikamatkalle tulevaan – 2200- ja 2400-luvuille ja Kuuhun perustettuihin siirtokuntiin. Siis juuri sellaiseen tulevaisuuteen, jollaisesta en suuremmin välitä. Mutta jotenkin kummasti romaanin maailma kiehtoo ja houkuttaa eritoten, kun yhtenä aikatasona on vuosi 1912. Silloin 18-vuotias Edwin karkotetaan kanadalaiselle saarelle. Siellä hän kohtaa metsässä jotain outoa.

2400-luvulla Aikainstituutti tutkii ajankulun häiriöitä ja lähettää aikamatkustajia menneisyyteen. Erään aikamatkustajan, Gaspery Robertsin, on määrä haastatella juuri Edwiniä. Tutkimusmatkalaista sitovat tarkat säännöt, eikä ole helppoa olla puuttumatta tapahtumien kulkuun silloin, kun tietää jotain kohtalokasta pian tapahtuvan.

– No niin, Gaspery sanoi. – Voisi kai sanoa, että kysymys liittyy kohtaloon. Olive huomasi haastattelijan hikoilevan. – Jos ihmiskunta ei kohtaa jotain odottamatonta katastrofia ja jos oletetaan, että tekniikan kehitys jatkuu entisellään, meillä on luultavasti ensi vuosisadalla aikakone.

Paitsi että Gaspery aikamatkailee hän myös pohtii, voisiko simulaatioteoria eli ajatus todellisuutemme kulissimaisuudesta olla totta. Mikä on se maailma, jossa elämme ja joka vaikuttaa ajoittain aika absurdilta?

Romaanin maailma vaikuttaa myös varsin tutulta, vaikka monin osin eletään tulevassa. Ihmiset eivät ole kovin erilaisia kuin nykyään eikä lopulta miljöökään. Ehkä juuri tunnistettavuus tekee romaanista helpommin lähestyttävän verrattuna moniin hyvin teknisiin ja armottoman karuihin scifi-teoksiin.

Kiehtova elementti Rauhallisuuden meressä on aikamatkailu, joka saa pohtimaan sekä itse matkantekoa myös sitä, miten pieniä sattumia elämä tarjoileekaan suuntaan ja toiseen. Vaikka Rauhallisuuden meri tarjoaa lukijalleen kiehtovia elementtejä, huomaan sen haipuneen mielestäni muutamassa viikossa. Luulen, että romaani toimisi paremmin luettuna kuin äänikirjana, sillä painetusta laitoksesta lienee vaivattomampaa hahmottaa kerronnan vivahteita.


Kommentit

  1. Sama ajatus kävi mielessä: useiden aikatasojen romaanit on parempi lukea - mieluiten paperilta - kuin kuunnella. En ole scifi-fani minäkään, täytyy kuitenkin pistää nimi mieleen. Kun olet palannnut St. John Mandelin kirjoihin, niissä täytyy olla sitän jotain, vaikkei genre innostaisikaan.
    Minna /KBC

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...