Siirry pääsisältöön

Aura Koivisto: Harhamat

Mutta nyt en halunnut surra sitä, sillä Tomas oli vierelläni ja Aberranian suurin suo oli ehjä ja kaunis, ja sillä hetkellä tunsin, miten katseeni myötä jokin minun sisältäni virtasi maisemaan ja jokin maisemasta virtasi minuun. / Se oli ihmeellinen tunne, aivan kuin yhtä aikaa olisin irronnut itsestäni mutta kiinnittynyt maisemaan, kuin koko ympärillämme oleva loputtoman monimuotoinen aapa olisi hyväksynyt minut osasekseen, kuin olisimme jotenkin merkillisesti puhuneet yhteistä kieltä, puhutelleet toisiamme ja iloinneet toistemme olemassaolosta.

Aura Koivisto: Harhamat
Into 2023
kansi Elina Warsta
äänikirjan lukija Rosanna Kemppi
kesto 8 t 25 min

Minäkertoja on uupunut. Hän on väsynyt jatkuviin tehokkuusvaatimuksiin ja työn alati kasvaviin odotuksiin. Hän pakenee nykymaailman vaateita Aberraniaan, paikkaan jota kukaan ei oikein edes muista. Aberrania on paikka, jossa voi vihdoin olla rauhassa. Ajatus palaamisesta työelämään kauhistuttaa kertojaa, mutta uudessa maailmankolkassa hän voi olla irrallaan työelämästä.

Tosin täysin eroon kaikesta kertoja ei pääse. Hänen täytyy käydä kaupungissa tapaamassa terapeuttiaan, joka pian havaitsee asiakkaansa voivan paremmin. Syytä muutokseen terapeutti ei tiedä, eikä hän ymmärrä lainkaan asiakkaansa kertomuksia erilaisesta maailmasta – ennemminkin hän kuittaa kaiken kuvitteluksi, hallusinoinniksi. 

Aberrania onkin paikka, jota ei järjellä täysin voi ymmärtää. Siellä asuu kimeerejä, joissa on paljon ihmismäisiä piirteitä mutta myös lintujen ominaisuuksia. Kimeerit ovat konkreettinen osoitus siitä, miten ihminen on lopulta osa luontoa.

Ihminen vain on unohtanut olevansa osa luontoa ja asettunut ennemminkin luomakunnan kuninkaaksi. Kaunista kuvaa romaani ei ihmisestä luo.

– Siinäpä se. Myötätuntoa ei aina pidetä tärkeänä, päinvastoin. Se voi rajoittaa ja mutkistaa elämää. Siitä jopa opetetaan pois, minä sanoin. – Tietenkään ei voi sanoa, että välinpitämättömyys olisi sinällään yleisesti ihailtu ominaisuus, mutta se voidaan selittää joksikin muuksi. Se on olevinaan realismia. ’Jalat ­maassa’ -olemista. Samalla välittämisestä ja huolenpidosta tehdään ­jotakin naurettavaa ja noloa. Myötätuntoa ilkutaan. Varsinkin jos se kohdistuu olentoihin, jotka eivät ole ihmisiä. Voi Ralph, olen ehtinyt saada siitä monta oppituntia.

Eettiset kysymykset on niin helppo kuitata ironialla. Nokkelalla sanailulla moraali saadaan kutistumaan moralisoinniksi. Ironiset ovat ”järkevällä tavalla” kovapintaisia. Kiltit ja hyvää tarkoittavat ovat typeryksiä.

Pidin kovasti Harhamien maailmasta ja siitä, miten hienosti luonto on siinä osa kaikkea. Toisaalta luulen, että vähempi osoitteleminen olisi tehnyt kertomukselle hyvää. Paikoin tuntui, että kerronta ajautui tarpeettoman saarnaavaksi. Samalla sitä kuitenkin ajautui pohtimaan, minkälainen olisikaan maailma, jossa ei olisi tarpeen kiirehtiä ja kilpailla ja juosta jatkuvan talouskasvun perässä.

Helmet 2025 -lukuhaaste: 2. Fantasiakirja.

Kommentit

  1. Onpa kiinnostava kirja, ja mennyt ohi minulta ilmestyessään. Luulisin, että olisin pari vuotta sitten tarttunut tähän hanakasti, koska pitkällä opintovapaalla ollessani tuli mietittyä paljonkin kiireen, suorittamisen ja ylipäänsä oravanpyörän järkevyyttä.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen kuvio kirjassa, mutta osoittelevuus ei kuulosta oikein hyvältä. Huomaan nauttivani enemmän kirjoista, jossa lukijaa vähän haastetaan ymmärtämään rivien välistä.

    VastaaPoista
  3. Kun Aura Koivisto oli lapsi, hänen perheensä oli paljon esillä mediassa. Muistan ajatelleeni, että olisipa ihanaa asua Korkeasaaressa kuten Aura.
    Hänhän on kirjoittanut monta kirjaa ja minua erityisesti kiinnostaa lukea hänen tietokirjaversionsa Stellerin merilehmästä. Fantasiasta harvoin innostun ja jos pitää valita sen ja merilehmän väliltä, on valintani jälkimmäinen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...