Siirry pääsisältöön

Joel Haahtela: Marijan rakkaus

Autoin paidan hänen yltään ja riisuuduin itse. Tunsin Marijan paljaan ihon kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen, siihen piirtyneet uurteet. Olimme luopuneet nuoruudesta ja kaikista väliimme kertyneistä kysymyksistä, ne makasivat nurkassa hylättyinä, kukaan ei kaivannut niitä. 

Joel Haahtela: Marijan rakkaus
Otava 2024
kansi Päivi Puustinen
192 sivua

Kirjailija matkustaa Italiaan etsimään tuoretta alkua kirjoittamiselleen. Asemalaiturilla hän havaitsee naisen, jota ei ole nähnyt neljännesvuosisataan. Marija on kuitenkin jättänyt mieheen jälkensä, ja päinvastoin myös. Niinpä pari matkustaa yhdessä Roomaan ja samalla menneeseen. Mitä heille tapahtui silloin ja mitä heille tapahtuu nyt?

Minäkertoja tutkiskelee suhdettaan Marijaan mutta samaan aikaan tarkastelun kohteena on miehen suhde omiin vanhempiin. Vanhemmat ovat menehtyneet mutta he ovat kertojan ajatuksissa läsnä samoin kuin muutoinkin eletty elämä. Merkityksellistä on aika, joka kuluu ja laskostuu, mutta myös se, mitä on olla läsnä ja mitä on muistaa.

Marijan rakkaus on kaunis pieni romaani, jolla on paljon sanottavaa. Se kertoo nuoruudesta, vuosien kulumisesta, unelmista ja elämästä. Siinä on jotain melankolista, kun suomalaismies ja serbialaisnainen kohtaavat vuosien jälkeen, kurottavat toistensa luokse pitkän ajan ylitse ja summaavat mennyttä.

Joel Haahtelan romaani osui luettavakseni jollain tapaa hyvin oikeana hetkenä. Kertomuksessa on jotain hyvin lohdullista ja ajatonta. Viittaukset taiteeseen ja pohdinta ajasta kiehtovat mieltä. Eniten viehätyn nostalgiasta, joka kertomuksesta välittyy. Miten haikeaa onkaan katsoa taaksepäin ja huomata, että jotain tärkeää ja onnellista on vain muistoissa, muutoin saavuttamattomissa.
Näin pimeiden pilvien vyöryvän päälleni ja silloin minusta tuntui kuin kaikki maailman yöt olisivat yltyneet siinä, minun yläpuolellani. Olin astumassa öiden alkukuvaan, jossa yöt saivat syntynsä. Sieltä ne lähtivät iltaisin leviämään maapallon joka kolkkaan.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 1. Kirjan nimessä on erisnimi.


Kommentit

  1. Jonotan kirjaa sijalla 120 kirjastossa. :D Mutta hyvää kannattaa odottaa.

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän Haahtelan suosion, vaikka en olekaan suuri ihailija. Viime vuonna luin ihan mielenkiinnolla kolme hänen pienoisromaaniaan peräkkäin. Niistä jäi tuntu, että hän kirjoittaa saman tarinan eri muunnelmia. Ehkä tämäkin on sellainen?

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva lukea tämä postauksesi ja kiva kuulla, että olet tykännyt tästä. Olenkin odottanut, milloin postauksia tästä kirjasta tulisi, kun tuntuu, että eivät kaikki ole tästä tykänneet. Aika moni sanoo, että Haahtela toistaa jälleen itseään ja jälleen mies lähtee matkaan. - Oletko sinä lukenut hänen aiempaa tuotantoansa? Pitää miettiä, laitanko tämä lukulistalle. - Hyvää pääsiäistä sinulle!

    VastaaPoista
  4. Tykkäsin noista lainauksista ja juonen ideasta. Mulla on vaan edelleen Haahtela -kammo siitä ekasta jonka luin. Lumivalkea jotain?

    VastaaPoista
  5. Olen luokitellut jo kauan sitten Haahtelan kirjat sellaisiksi, jotka eivät ole minua varten. Tajuan ennakkoluulo i hölmöyden, varsinkin kun suurin piirtein kaikki tuntuvat hänen teoksistaan pitävän, mutta en saa pyristellyksi mielikuvasta eroon. On niin paljon luettavia kirjoja, ja jostakin syystä näiden kuvaukset eivät vetoa.

    VastaaPoista
  6. Haahtelan romaanit ovat minulle kuin Kaija Saariahon musiikki. Ne valloittavat ja ravitsevat, kunhan vaan myönnyn, annan niiden viedä enkä murehdi kyvyttömyyttäni analysoida kokonaisuutta. Hieno on myös tämä uusin.
    /KBC

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...