Siirry pääsisältöön

Jamaica Kincaid: Annie John

Eräänä iltapäivänä, kun olin keksinyt jälleen jonkin omituisen vaatimuksen, joka liittyi koulutehtävieni täyttämiseen, sanoin äidilleni, että olin menossa tarkkailemaan tai keräämään – samantekevää mitä naurettavaa asiaa. Tietenkin olin matkalla tapaamaan Punaista Tyttöä ja olin erityisen onnellinen juuri sinä päivänä, sillä lahjani hänelle oli uskomattoman kaunis marmorikuula – sinistä posliinia. Milloinkaan en ollut nähnyt mitään sen kaltaista ja heti sen huomattuani halusin sen omakseni.

Jamaica Kincaid: Annie John
S&S 2023
alkuteos Annie John 1983
suomentanut Sinikka Buckley
kansi Elina Warsta/solmu.nu
187 sivua

Annie John elää 1950-luvulla Antiguan kauniilla saarella ainokaisen lapsen hyvää elämää. Hän on vanhempiensa rakastama ja hellimä, hän menestyy koulussa, hänellä on ystäviä. Antiguan aurinko paistaa. 

Paratiisi kuitenkin muuttuu, kun tyttö kasvaa. Viattomasta ja uteliaasta lapsesta alkaa muovautua varhaisteini, joka haluaa itsenäistyä ja kapinoida. Kahnauksia syntyy niin koulussa kuin kotona, ja Annie alkaa löytää nokkelia keinoja tehdäkseen asioita omalla tavallaan, ei siten kuin aikuiset ympärillä toivovat.

Samalla Annie kokee vierautta suhteessa niin itseensä kuin muihin. Jokin muuttuu, kun lapsuus jää taakse. 

Romaanin antoisin elementti on äiti–tytär-suhteen eläminen: huolenpito ja hellyys muuttuvat vähitellen valvonnaksi ja erilleen kasvamiseksi. Niinhän sen kuuluukin mennä, mutta helppoa kasvaminen ei ole, sen romaani osoittaa nuoren ihmisen äänellä.

Vaikka Annie Johnin tematiikka ja miljöö ovat kiehtovia, en saa romaanista niin vahvaa otetta kuin ennakkoon monien kehujen myötä odotin. Ehkä rakenne ja toisaalta myös varsin toteava ja jopa virallinen tyyli pitävät yllä jonkinlaista etäisyyttä, enkä pääse niin lähelle nuorta päähenkilöä kuin toivoisin. Samankaltaisia kokemuksia oli muuten myös Kirjavinkkien Mikolla.

Jamaica Kincaidin esikoisromaanista muualla: Kirjaluotsi.

Sadan vuoden lukuhaasteessa Annie John kuittaa 1980-luvun.


Kommentit

  1. Jostain muustakin blogista luin tästä kirjasta ja alkoi kiinnostaa. Sittemmin asia unohtui, joten mukava kun Kincaid tuli sinun blogissasi esille. Äiti-tytärsuhde aikuistumisen kynnyksellä erityisesti kiinnostaa ja myös miljöö ja aika. Tykkään lukea vanhempaa kirjallisuutta ajalta ennen kännyköitä. Niissä on jotain niin “huoletonta” ja “selkeää”. Kaipa se osin on nostalgian kaipuuta myös. Täytyypä katsella löytyykö kirjastostamme mitään Jamaica Kincaidilta (olen hieman epäileväinen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua jäi kuitenkin kiinnostamaan Kincaidin muukin tuotanto, vaikka en tästä ihan niin paljon innostunut kuin etukäteen odotin. Mutta tosiaan jotain nostalgisella tavalla huoletonta on ajassa ennen kännyköitä. Se kiehtoo.

      Poista
  2. Minä olin jo aivan valmis lukemaan Jamaica Kinkaidia, kun hänen piti tulla viime keväänä Helsinki Litiin, mutta se sitten jäi kotimaisen kaunon alle. Nyt täytynee paneutua uudelleen, kun Finlandian jälkeen aion valita vaihteeksi enemmän käännöskirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Finlandia-urakka olikin sinulla mittava. Hienon työn teitte raadin kanssa!

      Poista
  3. Ihmettelin, miten tämä kuulostaa niin tutulta, ja sitten kävi ilmi, että tämä on julkaistu ajat sitten nimellä Katoava paratiisi. Olen siis lukenut kirjan joskus kauan sitten. Ehkä kirjoittanutkin siitä (en blogiini). Taidanpa lukea tuoreen suomennoksen Lucy.

    VastaaPoista
  4. Tämä teos on minulle ihan outo, mutta hauskaa, että vanhempaakin kirjallisuutta suomennetaan. Ilmestymisvuosi 1983 on erityisen hyvää vuosikertaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hauskaa saada vanhempaa kirjallisuutta uudelleen esille. ehkä juhlavuosi edesauttoi julkaisua? 😊

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...