Siirry pääsisältöön

Vera Vala: Pimeyden paratiisi

Meri oli sarjamurhaajista kyltymättömin. Se otti uhrinsa epäröimättä, ahnehti ne sisuksiinsa vain vaatiakseen leppymättömänä seuraavaa lahjaa. He naarasivat niitä joka vuosi, veden ikuiseen uneen peittelemiä ruumiita, mutta tällä kertaa Marlowe oli varma, että kuolemasta oli vastuussa ihmiskäsi.

Vera Vala: Pimeyden paratiisi
Storytel Original 2021
äänikirjan lukija Iikka Forss
kesto 9 t 58 min

Seychellien saarivaltio sijaitsee keskellä Intian valtamerta, ja ensimmäisenä siitä tulee mieleen leppoisa valkohiekkainen ranta, jota palmut reunustavat. Sellainen unelmien matkakohde, josta sopii haaveilla mutta tuskinpa sinne koskaan tulee lähdettyä. 

Pimeyden paratiisin jälkeen mielikuva saattaakin sitten olla vähän toisenlainen. Pinnan alla on monenlaista voodoosta ja taikauskosta rahan- ja vallanhimoon ja väistyneen diktaattorin hiljaiseen lankojen vetelyyn. Vera Vala ravistelee mielikuvaa unelmasaaresta kunnolla, ja Storytelin tiedotteessa kirjailija kertookin ajatuksen trilleristä syntyneen, kun lomaparatiisi avautui hänelle uudella tavalla. Vala asui perheineen Seychelleillä ja näki kulttuuria viikkomatkailijaa syvemmin.

Pimeyden paratiisin keskiössä on suomalaissyntyinen Sara, joka muuttaa Seychelleille miehensä Carlon kanssa. Italialaispuoliso suhtautuu vähättelevästi vaimonsa pelkoihin, jotka juontavat aiemmin tapahtuneesta, mutta ennen pitkää miehenkin on myönnettävä, että jotain on tekeillä. 

Tarinan nykyhetkessä jotain on todellakin tapahtunut – merestä on löydetty ruumis – ja menneisyydessä edetään askel askeleelta käänteentekevään hetkeen, jolloin rikos tapahtuu. Vielä kauempana menneisyydessä avataan sitä, mitä unelmasaarella tapahtui neljännesvuosisata sitten, kun ruotsalaisopiskelija Ingrid menehtyi epäselvissä olosuhteissa. Olennainen kysymys on, miten  Ingrid on kytköksissä tarinaan nykyhetkeen, tai onko. Nykyhetkessä rikosta tutkii komisario Marlowe, lähimenneisyydessä Sara saa outoja viestejä ja yrittää sopeutua saarelle, jota ei tunne kodikseen. Viimein koko vyyhti avautuu, ja selvitettävää siinä riittääkin.

Pimeyden paratiisi on jännittävä ja hyvin otteessaan pitävä dekkari. Se sekoittaa onnistuneesti uskoa perinteisiin ja nykyaikaa. Pintaliito ja rahanhimo kohtaavat voodoon – tai paikalliseen tapaan gris-girs'n – ja menneisyys kietoutuu nykyisyyteen. Kesäisen dekkarinälän täytteeksi Pimeyden paratiisi tarjoaa maukasta evästä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...