Siirry pääsisältöön

Antti Rönkä ja Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Isä, kirjoittaminen ja siinä onnistuminen on minulle paljon tärkeämpää kuin se, onko minulla kavereita tai hyvä mieli. Yksinäisyys on yhdentekevää, jos osaan kirjoittaa. Identiteettini ja koko olemassaoloni oikeus seisoo kirjoittamisen varassa. Joten olen ilmeisesti ihan yhtä epäinhimillinen olento kuin sinä.
Antti Rönkä ja Petri Tamminen:
Silloin tällöin onnellinen
Gummerus 2020
219 sivua

Silloin tällöin onnellinen on isän ja pojan, kahden kirjailijan, kirjeenvaihtoteos. Se ottaa hienolla tavalla oman paikkansa viime aikoina julkaistujen kirjekokoelmien sarjassa ja on kertakaikkisen upea kokonaisuus. Kirjan parissa ihastelin kerta toisensa jälkeen sitä, miten hyvin isä ja poika ajatuksiaan ilmaisevat, miten rehellisesti he toisiaan puhuttelevat ja miten he onnistuvat puhuttelemaan toistensa lisäksi myös lukijaansa.

Niin paljon tärkeitä sanoja Silloin tällöin onnellinen lukijalleen tarjoaa, että minulta tuntuvat loppuvan sanat kesken. Haluan jäädä poimimaan sivuilta ajatuksia, jotka nostattavat ajatuksia, vetoavat tunteisiin ja vievät mukanaan. Haluan lukea katkelmia ääneen ja tiedän, että tämän kirjan äärelle tahdon palata uudelleenkin.
Moi Antti
Kysyin kuulumisiasi, ja kun sinä sitten tosiaan vastasit, tarkkailin lähinnä ilmaisua, virkerakennetta, sanavarastoa, tekstin sujuvuutta, ja intoilin että poikahan kirjoittaa hyvin. Minä todella olen ammattini läpisyömä ihminen, aivan epäinhimillinen olento. Tai sitten ihan vain isä. Joka hahmottaa lapsensa taitoina ja sitten epäilee niitä taitoja. Eskohan se sanoi, että äiti rakastaa, rakastaa aina vain, vaikka poika konttaisi kotiin farkut kurassa ja omaisuus muovikassissa, mutta isä epäilee, epäilee aina vain, vaikka poika ajaisi pihaan uudella Teslalla ja puku päällä.
Kirjeissä – tai oikeammin sähköposteissa ja osin myös WhatsApp-keskustelussa – kirjoitetaan paljon kirjoittamisesta, ovathan molemmat osapuolet kirjailijoita. Kirjeenvaihdossa kuvataan romaanin käsikirjoituksen etenemistä ja sitä, minkälaista epävarmuutta ja tuskaa kirjoittaminen aiheuttaa niin uransa alussa olevalle kuin pidemmälle ehtineellekin – mutta myös iloa ja riemua.

Tärkeänä aiheena esille nousee myös se, miten vaikeaa aikaa koulu oli Antti Röngälle, jota kiusattiin ja joka salasi kiusaamisen vanhemmiltaan. Tätä avaa hätkähdyttävästi Röngän esikoisromaani Jalat ilmassa, ja jonkin verran näillä kirjoilla onkin kosketuspintaa.

Kirjoittamisen ja kiusaamiskokemusten lisäksi teoksessa puhutaan ihmissuhteista, kohtaamisesta ja kohtaamattomuudesta. Olennainen on isän ja pojan suhde, jonka ruotiminen vaatii rohkeutta molemmilta.
Antti, pyydän anteeksi. Sinun ei olisi pitänyt joutua kokemaan ainuttakaan noista tilanteista.
Kunpa voisin saada tekoni tekemättömiksi. Mutta en tietenkään saa.
Eikö näissä ajatuksissa ole jotain universaalia, mitä jokainen vanhempi jossain elämänsä vaiheessa todennäköisesti miettii? Miten tavattoman tärkeää onkaan, että noita tunteita sanoitetaan ja että lukija saa päästä osalliseksi lämminhenkistä, humoristista, tunteisiin käyvää ja viisasta keskustelua.
Isä,
epäilit ettei meillä ole kieltä tälle uudelle todellisuudelle. On minulla. Olen silloin tällöin onnellinen.
Kiitos tästä kirjasta, Antti Rönkä ja Petri Tamminen.

Kirjasta muualla: Kirjanmerkkinä lentolippu, Leena Lumi, Kulttuuri kukoistaa, Marjatan kirjat ja mietteetKirjaluotsi ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Helmet 2020 -lukuhaaste: 49. Vuonna 2020 julkaistu kirja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...