"Paappa ehti kuolla ennen kuin Susanna sai kysyttyä mitään. Olisi ollut niin paljon mitä hän olisi halunnut tietää, ja sellaistakin mitä ei olisi halunnut. Silti olisi pitänyt kysyä."
Jos Satu Vasantolan esikoisromaani En palaa takaisin koskaan, luulen olisi piiras, se olisi kaunis katsella ja kovin täyteläinen. Makua piiraassa olisi paljon, ehkä hieman liikaakin, sillä kaikki vivahteet eivät pääse erottumaan joukosta. Jälkimaku olisi kirpeä, ja se säilyisi pitkään.
Tarinassa esiintyy kosolti henkilöitä. Susanna on asianajaja, jonka asiakkaiksi päätyy maahanmuuttajia. Suhde lapsuudenperheeseen on monin tavoin ongelmallinen, mutta suhde mummaan, Marttaan, on lämmin. Ja löytyypä suvusta muitakin tukipilareita, onneksi, kun omasta perheestä ei tukea oikein saa.
Romaani on kauniisti kirjoitettu ja elävä kuvaus suomalaisesta suvusta, joka kohtaa nykyajan kuka mitenkin. Aineksia olisi minun makuuni voinut hieman karsia, sillä nyt tuntuu, että runsaudenpulassa jää käsittelemättä osasia, jotka olisivat ansainneet enemmän huomiota. Tämä on kuitenkin pieni ongelma, sillä kaiken kaikkiaan En palaa takaisin koskaan, luulen on eittämättä hieno romaani, joka tarjoaa lukijalle mieleenpainuvan lukukokemuksen. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja keskeisiä teemoja käsitellään vivahteikkaasti, ajatuksia herättäen.
Satu Vasantolan kirjasta kirjoittavat myös ainakin Anne, Amma ja Arja. Ja ettei ihan A-kirjainten juhlaksi menisi, lisään joukkoon myös Tuijan ja Jaanan.
Helmet 2018: 32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan.
 |
| Satu Vasantola: En palaa takaisin koskaan, luulen Tammi (2018) 381 sivua Äänikirjan lukija Mervi Takatalo Kesto 11 t 28 min. |
Jos Satu Vasantolan esikoisromaani En palaa takaisin koskaan, luulen olisi piiras, se olisi kaunis katsella ja kovin täyteläinen. Makua piiraassa olisi paljon, ehkä hieman liikaakin, sillä kaikki vivahteet eivät pääse erottumaan joukosta. Jälkimaku olisi kirpeä, ja se säilyisi pitkään.
Tarinassa esiintyy kosolti henkilöitä. Susanna on asianajaja, jonka asiakkaiksi päätyy maahanmuuttajia. Suhde lapsuudenperheeseen on monin tavoin ongelmallinen, mutta suhde mummaan, Marttaan, on lämmin. Ja löytyypä suvusta muitakin tukipilareita, onneksi, kun omasta perheestä ei tukea oikein saa.
Susanna tarttui mumman käsiin ja puristi ne lämpimään pesään omien kämmentensä väliin. Istui siinä hiljaisuutta rikkomatta, imi mumman käsistä lohtua ja ohraleivän tuntua.En palaa takaisin koskaan, luulen on tarina suvusta, jonka yksi osanen Susanna on. Suvun kertomus ulottuu 1930-luvulta nykyaikaan ja Vasantola luo vakuuttavan kuvan siitä, millaisia ketjuja sukupolvet luovat. Ympäröivä yhteiskunta on läsnä ja kukin on oman aikansa lapsi, kullakin on omat salaisuutensa ja surunsa. Ehkäpä parasta Vasantolan romaanissa on sen vaikuttava todentuntu. Eiköhän moni lukija löydä elävästä elämästä esimerkkejä, jotka rinnastuvat Marttaan, Topiin, Olliin tai Johannaan – kaikessa murheellisuudessaan.
Romaani on kauniisti kirjoitettu ja elävä kuvaus suomalaisesta suvusta, joka kohtaa nykyajan kuka mitenkin. Aineksia olisi minun makuuni voinut hieman karsia, sillä nyt tuntuu, että runsaudenpulassa jää käsittelemättä osasia, jotka olisivat ansainneet enemmän huomiota. Tämä on kuitenkin pieni ongelma, sillä kaiken kaikkiaan En palaa takaisin koskaan, luulen on eittämättä hieno romaani, joka tarjoaa lukijalle mieleenpainuvan lukukokemuksen. Henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja keskeisiä teemoja käsitellään vivahteikkaasti, ajatuksia herättäen.
Satu Vasantolan kirjasta kirjoittavat myös ainakin Anne, Amma ja Arja. Ja ettei ihan A-kirjainten juhlaksi menisi, lisään joukkoon myös Tuijan ja Jaanan.
Helmet 2018: 32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.