"Suomalaisten ja saamelaisten geenistöt ovat muodostuneet 11 000 vuoden maahanmuuttovirran tuloksina. Suomalaiset eivät saapuneet Niemelle valmiina kansana, ei sinne päinkään! Semmoista ei ole kuin "valmis kansa". Suomalaisuus kuten kaikki muutkin -laisuude ja -läisyydet ympäri maapallon ovat tietenkin yhä liiketilassa, ihmiset kulkevat ja sekoittavat geenejään. Se on ihanaa ja terveellistä! Mixing The Colours, kuten Iggy Pop laulaa."
Juha Hurmeen Niemi tuli luettua jo aikoja sitten, mutta blogiin en saanut hetimiten kirjoitettua mitään. Jäin hauduttelemaan, jotta pääsisin selvyyteen siitä, millaisia tuntoja Finlandia-palkinnon voittanut teos minussa oikein lopulta herättää. Ihan kuukausitolkulla ei ollut tarkoitus haudutella, mutta väliäkös tuolla, kun tuntemukset ovat joka tapauksessa tässä matkan varrella hyvinkin selkiytyneet.
Sanottakoon se heti alkuun: Niemi ei ole minun kirjani. Ei ollenkaan. Tunnistan kyllä romaanin ansioita ja pidin tyylistä, paljonkin. Ilakoiva ja omaperäinen tyyli ei kuitenkaan jaksanut kannatella koko luku-urakan ajan, ja jos Niemi ei olisi ollut lukupiirikirja, en varmaankaan olisi sen kanssa loppuun saakka kärvistellyt.
Minun makuuni Niemi on liian repaleinen, täynnä välähdyksenomaisia huomioita Suomesta, suomalaisuudesta, kulttuurista ja niin edelleen. Joitakin mainioita välähdyksiä kirjasta löytyy mutta enemmän löysin itsestäni väsymistä ja puutumista, mikä on kyllä harmi. Kirjassa on paljon tärkeää asiaa esimerkiksi kulttuureiden sekoittumisesta, ja siten kuitenkin toivon, että Niemi päätyisi monen lukijan käsiin.
Finlandia-raati osui oikeaan monen mielestä, esimerkiksi Riitta on sitä mieltä. Katja pitää Hurmeen romaania erinomaisena ja Arjan mielestä Niemi on timantti kirjaksi. Olen siis nihkeydessäni vähemmistössä, mutta sielläkin on joskus hyvä olla.
Helmet 2018: 10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja.
 |
| Juha Hurme: Niemi Teos (2017) 448 sivua |
Juha Hurmeen Niemi tuli luettua jo aikoja sitten, mutta blogiin en saanut hetimiten kirjoitettua mitään. Jäin hauduttelemaan, jotta pääsisin selvyyteen siitä, millaisia tuntoja Finlandia-palkinnon voittanut teos minussa oikein lopulta herättää. Ihan kuukausitolkulla ei ollut tarkoitus haudutella, mutta väliäkös tuolla, kun tuntemukset ovat joka tapauksessa tässä matkan varrella hyvinkin selkiytyneet.
Sanottakoon se heti alkuun: Niemi ei ole minun kirjani. Ei ollenkaan. Tunnistan kyllä romaanin ansioita ja pidin tyylistä, paljonkin. Ilakoiva ja omaperäinen tyyli ei kuitenkaan jaksanut kannatella koko luku-urakan ajan, ja jos Niemi ei olisi ollut lukupiirikirja, en varmaankaan olisi sen kanssa loppuun saakka kärvistellyt.
Minun makuuni Niemi on liian repaleinen, täynnä välähdyksenomaisia huomioita Suomesta, suomalaisuudesta, kulttuurista ja niin edelleen. Joitakin mainioita välähdyksiä kirjasta löytyy mutta enemmän löysin itsestäni väsymistä ja puutumista, mikä on kyllä harmi. Kirjassa on paljon tärkeää asiaa esimerkiksi kulttuureiden sekoittumisesta, ja siten kuitenkin toivon, että Niemi päätyisi monen lukijan käsiin.
Finlandia-raati osui oikeaan monen mielestä, esimerkiksi Riitta on sitä mieltä. Katja pitää Hurmeen romaania erinomaisena ja Arjan mielestä Niemi on timantti kirjaksi. Olen siis nihkeydessäni vähemmistössä, mutta sielläkin on joskus hyvä olla.
Helmet 2018: 10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja.
Jep, itse kukin joutuu välillä vähemmistöön :) Monia Hurmeen epätarkkuudet häiritsivät, minä annoin hänen hulvattoman vuodatuksensa viedä. Toki jossain vaiheessa intomielisyys puudutti minuakin...
VastaaPoistaMeillä näyttääkin nyt menneen lukukokemukset ristiin. :) Olisin niin halunnut heittäytyä hulvattoman vuodatuksen matkaan, mutta en osannut. Ehkä joku toinen hetki olisi toiminut paremmin.
PoistaViisaasti Hurme ei käytä kirjassaan sanaa "rotu" vaan "colour". Television ohjelmassa "Kesäterassi" Hurme esitteli käsityksiään värien sekoittamisesta (Mixing of colours) ja antoi ymmärtää, että historiasta löytyy "totuus". Hurme kuitenkin käyttää historiaa valikoidusti ja "unohtaa" monia asioita. Hän unohtaa esim. tutkijoiden löytämän tiedon, jonka mukaan ihmislaji on joskus kauan sitten koostunut joukosta, jonka pääluku on ollut alle tuhat yksilöä. Se on saattanut jopa olla edellytys ihmisen myöhemmälle voittokululle. Miten tämä tieto sopii yhteen eri väristen kansojen sekoittamisen ihanuuden kanssa? Ja ovatko sekoittumisen tuloksena syntyneet yksilöt geneettisesti arvokkaampia kuin muut? Hurme: "Se on ihanaa ja terveellistä". Luonnontieteistä tai historiasta ei löydy tukea ajatukselle sekoittaa "värit" vaan koko homma haiskahtaa idealistiselta rodunjalostukselta.
VastaaPoistaItse kirjoitin romaanissani "Autio maa" samasta asiasta:
"Pelottavalta tuntuu, että kansojen ja rotujen sekoittaminen näyttää olevan joidenkin suosima uusi rotuoppi. Kuulin Helsingissä joissakin ravintolakeskusteluissa väitteitä, joiden mukaan rotuja sekoittamalla syntyisi ”kauniita lapsia”, siis geneettisesti arvokkaampia ihmisiä. Ihailevaan sävyyn minulle jopa näytettiin valokuvia sellaisista. Erityisen lupaavana pidettiin mustan ja valkoisen rodun sekoittamista. En hyväksynyt minkäänlaista rodunjalostusta. Natsit eivät aikoinaan salailleet omaansa mutta meillä Suomessa uusi rotuoppi verhoiltiin tekopyhästi piiloon kansainvälistymisen ja monikulttuurisuuden mustaan kaapuun.
Toisen maailmansodan jälkeisen uuden ideologian piti olla natsismin täydellinen vastakohta. Muodoltaan siitä kuitenkin tuli samanlainen, yhtä ylimielinen ja taipumaton, mutta sisällöltään toki tyystin vastakkainen. Kun fasistit ennen vaativat pudasrotuisuutta, nykyajan idealistit suosivat rotujen sekoittamista. Rodunjalostusta suosiva ihminen tuskin kiirehtii asiastaan muille kertomaan, tai ainakaan kutsumaan asiaansa rotuopiksi. Ehkä hän ei kykene tunnustamaan asiaa edes itselleen. Sitä paitsi rotujen sekoittamista monet eivät edes osaa pitää rotuoppina, ennemminkin päinvastoin."
Yksinkertaistaen: Ovatko Hurmeen mainitseman sekoittumisen seurauksena syntyvät yksilöt geneettisesti arvokkaampia kuin muut? Niin ainakin voisi päätellä hänen huudahduksestaan: "Se on ihanaa ja terveellistä!".
Jukka M Korhonen