Siirry pääsisältöön

Kreetta Onkeli: Ilonen talo

"Äiti ei ole käynyt kotona viikkoon. Mummo soittaa opettajalle. Opettaja kyselee äidistä. Kiemurtelen pulpetissa enkä katso opettajaa silmiin. En tykkää kyselyistä. Ne tahtovat kysymyksillään jotain pahaa."
Kreetta Onkeli:
Ilonen talo
(WSOY 1996)
148 sivua
Luin Kreetta Onkelin Ilonen talo -esikoisromaanin vuosia sitten, ja nyt olikin kiinnostavaa tarttua teokseen uudelleen. Kovin paljon en sisällöstä enää muistanut: päällimmäiseksi mieleen oli jäänyt hieman ahdistava ja ankeakin tunnelma.

Kyseessähän on alkoholistiperheen tarina Ruut-tyttären näkökulmasta. Perheen isä kuolee alkuvaiheissa ja äiti tarrautuu pulloon. Seuraa miesvieraita ja äidin pitkiä poissaoloja, äidin etsintää ja Ruutin ja Birgen tukeutumista toisiinsa. Kun vuosia sitten luin tarinaa pääosin ahdistavana kertomuksena siitä, millaista perhe-elämä voi kaikessa kauheudessaan olla, löysin nyt Ilosesta talosta   mustaa huumoria: tasaisen harmaan tilalle on tullut eri sävyjä, jopa värin pilkahduksia.

Romaanin miljöönä on keskisuomalainen maalaiskylä, Luhanka. Sitä Onkeli rakentaa onnistuneesti, kylä nousee kuviksi mieleen. Kun aiemmalla lukukerralla miljöö näyttäytyi hieman resuisena, tällä kertaa huomioni kiinnittyi kyläyhteisöön. Ruutin perheellä ja varsinkin äidillä on epämääräinen maine, ja sen vuoksi moni aikuinenkin kääntää selkänsä. Onneksi kuitenkin on myös heitä, jotka haluavat auttaa lapsia, kun äiti, jolla on ajelehtivan ihmisen elämä, on teillä tietymättömillä.

Tyyli rakentuu lyhyistä virkkeistä toteavaksi, lakoniseksi. Tyyli etäännyttää ja muodostaa kuvaa lapsesta, jonka kautta tarina välittyy. Kerronta ei tuo esille suuria tunteita, eikä se niitä vaadi lukijaltakaan, tosin ei romaani kylmäksikään jätä.
Kerran kauppias toi ruuat omalla autolla kun äiti oli kotona. Sitten kauppias riisui vaatteensa ja yritti saada äidin kiinni. Äiti juoksi ranstakan kanssa Birgen perässä ja yritti saada Birgen kiinni. Äiti etsi pulloa joka me oltiin kaadettu maahan. Äiti otti Birgeä tukasta ja tukka jäi äidin käteen. Kauppias nosti äidin ilmaan ja vei sen uuninpankolle.
Romaani on kasvutarina, kun Ruut kasvaa tytöstä nuoreksi naiseksi, aikuiseksi joka ajaa autolla ja jolla on työpaikka. Ajankulua on vaikea hahmottaa, ja jäin kaipaamaan sitä, että tyyli olisi matkan varrella muuttunut edes hieman Ruutin kasvun myötä.

Vuosia sitten Ilonen talo piirtyi mieleeni varsin toivottomana syrjäytyneen perheen kuvauksena. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että kertomus sai syvemmin pohtimaan perhesuhteita ja syrjäytymisen tematiikkaa. Birge haluaa olla erikoinen ja kyseenalaistaa kriittisesti äitinsä elämäntapaa mutta astuu kuitenkin syrjään. Miksi? Tietoisesti vai siksi, ettei lopulta osaa muutakaan? Ruutilla kuitenkin näyttää olevan toivoa. Onko myös Birgellä? Romaanin kiehtova lopetus ei ole yksiselitteinen mutta saa kallistumaan siihen suuntaan, että ehkä syrjäytyminen ei sittenkään periydy vaan molemmat tytöt pystyvät lopulta tekemään ratkaisuja, jotka katkaisevat kierteen.

Ilonen talo on vahva ja omaääninen esikoisteos, jossa on paljon ulottuvuuksia. Toivon sen kertovan maailmasta, jota ei enää ole, mutta samalla tiedän, että samansuuntaisia kohtaloita koetaan edelleenkin. Niinpä Onkelin esikoisromaani on ajankohtainen vielä nykyäänkin.

Helmet 2017: 32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta - Onkelin romaanista on tehty elokuva vuonna 2006.

Kirsi kirjoitti romaanista Kirjojen Suomen merkeissä.

Kommentit

  1. Tämä kirja on aina kuulunut suosikkeihini. Kirjailijan oma lapsuus oli lasinen lapsuus, joten hän antoi äänen kaikille meille lasisen lapsuuden kokeneille lapsille. Mikä pahinta, huostaanotot lisääntyvät koko ajan. Suomalaisten älytön viinanjuonti ja sekakäyttö kostautuu lapsille. Osa selviää, osa ei. Edelleenkin tabu, koska valtio saa verorahat omasta monopolistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina kuvaa todella vakuuttavasti sitä, miten vanhempien alkoholismi näyttäytyy lapsen silmissä. Hurjaa ja kuitenkin valitettavan totta, edelleenkin.

      Poista
  2. Olen lukenut kirjan vuosia sitten. Muistan siitä kolkkouden ja mustan huumorin. Sinun tapauksessasi on hienoa, että uudella lukukerralla löysit uusia puolia kirjasta. Se on hyvä juttu myös kirjan kannalta, se kestää aikaa ja on monitulkintainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on aina kiehtovaa huomata, miten kirjat herättävät eri lukukerroilla erilaisia ajatuksia. Toisaalta joitakin kirjarakkauksiani menneisyydestä en ole rohjennut enää myöhemmin avata, koska olen pelännyt, että lumous on kaikonnut kokonaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...