Siirry pääsisältöön

Maritta Lintunen: Takapiru. Novelleja


"Puistatus vilistää selkääni pitkin. En halua muistaa isän sanomisia. Isä on Jaska Myyrysen ystävä ja minä häpeän sitä. Eikä opettaja ole paha eikä juoruilija. Opettaja osaa yhdellä viivanvedolla erottaa oikean ja väärän. Paratiisin ja helvetin." (Novellista Sielunpesä)
Maritta Lintunen:
Takapiru. Novelleja
(WSOY 2016)
107 sivua (e-kirja)
Takapiru on kymmenen novellin kokoelma, joka kuvaa ihmisiä rosoineen kaikkineen. Kokoelma marssittaa lukijan eteen ihmisiä, jotka eivät aina ole erityisen miellyttäviä - malliesimerkki moisesta on avausnovelli Kylkiäisen minäkertoja, joka päätyy toimimaan tavalla, jota on vaikea puolustella. Toki kertoja itse yrittää toimiaan perustella, itselleenkin, mutta onko asioita, joita ei voi perustella? Epämiellyttävä mutta myös kiinnostava on Hymypatsaan päähenkilö, joka toimii useaan kertaan vastoin ihanteitaan.

On mukana myös henkilöitä, joiden puolelle voi asettua. Niin kuin vaikkapa Veriveljien isoisä, joka palaa kipeisiin menneisyyden muistoihin ja toteaa yrittäneensä suojella nuorempaa poikaa, jonka otti veljekseen. Aina ei vain kyennyt.

Kokoelman niminovellissa näyttäytyy takapiru, joka saa novellin päähenkilön tekemään jotain, mikä saattaa olla uran kannalta kohtalokasta. "Takana kuiskiva piru" istuttaa mieleen väärän ajatuksen, ja seuraukset ovat moninaiset. Kokoelman nimi kuitenkin on kuvaava, sillä niminovelli ei suinkaan ole ainoa, jossa joku kuiskii.

Ajatuksiaan kirjailijalle syöttää tuntematon kirjeiden lähettäjä, joka sekoittaa ajatukset ja antaa tehtäviä, joiden merkitys on kirjeiden vastaanottajalle hämärä. Joka tapauksessa kirjailija alkaa lopulta odottaa kirjeitä, niistä muodostuu hänelle jännittävä leikki. Novellissa kuvataan kiehtovasti sitä, miten erilaiset käsitykset kohtaavat ja millaisista asioista kirjailija ammentaa.
Mitään tällaista ei olisi syntynyt ilman kirjeen odottamisen piinaa ja annetun sanan laukaisemaa vapautusta, hän tunnusti itselleen kun kello löi neljää aamuyöllä. Hän tarvitsi taikasanoja. Tarvitsi noita salaperäisiä kipinöitä, jotka leimahtivat tuleen hänen mielessään.
Novelleissa vaihtelee se, kuka on kenenkin takapiru, mutta yhteistä novelleille on se, että kaikkiin vaikuttaa joku tai jokin. Voiko kukaan olla olematta vaikutuksille altis? Millaisin motiivein toisiin pyritään vaikuttamaan? Sitä ajautuu pohtimaan esimerkiksi Jumalan sirpin kohdalla, kun yrityslainan toistuva epääminen ajaa minäkertojan työskentelemään "Herran käsikassarana".

Maritta Lintunen kirjoittaa sujuvasti, joten novelleja on ilo lukea. Tarinat imaisevat helposti mukaansa, eikä aina uuteen tarinaan uppoutuminen tunnu lainkaan vaikealta. Jokainen novelli on omanlaisensa, henkilöineen, kaikkineen. Takapiru innostaa pohtimaan ihmiskuviaan pidempäänkin kuin vain sen aikaa, mitä kokoelman lukeminen vie. Lintunen ei sorru musta-valkoisuuteen eikä itsestäänselvyyksiin vaan antaa lukijalle ajattelemista. Mainio novellikokoelma!

Muualla: Hemulin kirjahylly ja Kirjavinkit.

Novellihaasteeseen saan tästä kymmenen novellia lisää.

Kommentit

  1. Hei täällähän on ihan eri näköistä kuin ennen. Tosi raikas ja kiva ilme.

    Mulla taitaa olla tämä Lintusen kokoelma just lainassa, joten luin tekstisi vain kursorisesti. Olen lukenut pari novellia häneltä aiemmin toisesta kokoelmasta (Mozartin hiukset) ja ne oli kyllä huippuja. Tekstisi lopun perusteella tämänkin myötä on hyvää odotettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Omppu! Mozartin hiukset on minullakin luettuna, ja siitä kyllä pidin. Kiinnostuneena odotan, mitä ajatuksia Takapiru sinussa herättää.

      Poista
  2. Lintunen on minullakin lukulistalla, ja viimeksi olen tainnut lukea tuon Ompun mainitseman Mozartin hiukset. Lintunen on kiinnostava kotimainen tekijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintunen tosiaan on kiinnostava. Tämän kokoelman novelleissa oli paljon mielenkiintoista pohdittavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...