"Tuuli milloin heikkeni, milloin yltyi. Ulvoi entistä kimakammin. Se oli sinnikkyydessään papin veroinen, joskus häntä äänekkäämpi, ja se piti vanhempaa saarnaa hiekasta ja merestä. Varoitti kirkkokansaa pysymään poissa Loneysta."
Andrew Michael Hurleyn romaani Hylätty ranta valittiin viime vuonna vuoden parhaaksi esikoisromaaniksi Isossa-Britanniassa. Se ei ole mikään ihme: tarina on vahva, tunnelmaltaan mieleenjäävä ja kiinnostava. Innolla odotan kirjasta tekeillä olevaa elokuvaa.
Tarinan minäkertoja on Tonto, joka muistelee teini-ikäänsä ajoittuvaa aikaa, kun hänen perheensä matkaa osana isompaa seuruetta Loney-nimiseen paikkaan Luoteis-Englantiin. Mukana on myös veli Hanny, oikealta nimeltään Andrew, joka on mykkä. Syvästi uskovainen äiti odottaa, että Loneyn kappelin pyhä vesi parantaa Hannyn, mutta tarvittavaa rituaalia odotellessa Tonto toimii monessa kohtaa veljensä tulkkina.
Loneyn kylä on kummallinen paikka. Siellä tapahtuu outoja asioita, jotka kylmäävät lukijaa. Viimeisillään raskaana oleva tyttö, parkuva vauva, näkönsä takaisin saava vanha nainen, outo miesjoukkio ja mies, joka ei uskalla puhua - siinä on jo paljon aineksia kylmäävään tunnelmaan. Lisäksi on vielä miljöö, jota Hurley kuvaa hienosti ja joka täydentää tarinaa asettuen lähestulkoon yhdeksi henkilöhahmoksi muiden rinnalle.
Annikan mielestä kirja kannattaa lukea draamana sen sijaan, että sitä lähestyisi kauhukirjallisuutena. Olen samaa mieltä. Tapahtumien virittäminen vie melko kauan, ja jos odottaa kauhun puistatuksia alusta loppuun, saattaa pettyä. Krista kiittelee koukuttavaa tarinaa.
PS. Kirjaa myydään sekä mustalla että valkoisella kannella. Kuvan ennakkokappaleesta näkee molemmat vaihtoehdot.
 |
| Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta (WSOY 2016) Alkuteos The Loney 2014 Suomentanut Jaakko Kankaanpää 427 sivua |
Tarinan minäkertoja on Tonto, joka muistelee teini-ikäänsä ajoittuvaa aikaa, kun hänen perheensä matkaa osana isompaa seuruetta Loney-nimiseen paikkaan Luoteis-Englantiin. Mukana on myös veli Hanny, oikealta nimeltään Andrew, joka on mykkä. Syvästi uskovainen äiti odottaa, että Loneyn kappelin pyhä vesi parantaa Hannyn, mutta tarvittavaa rituaalia odotellessa Tonto toimii monessa kohtaa veljensä tulkkina.
Loneyn kylä on kummallinen paikka. Siellä tapahtuu outoja asioita, jotka kylmäävät lukijaa. Viimeisillään raskaana oleva tyttö, parkuva vauva, näkönsä takaisin saava vanha nainen, outo miesjoukkio ja mies, joka ei uskalla puhua - siinä on jo paljon aineksia kylmäävään tunnelmaan. Lisäksi on vielä miljöö, jota Hurley kuvaa hienosti ja joka täydentää tarinaa asettuen lähestulkoon yhdeksi henkilöhahmoksi muiden rinnalle.
Loneyssa kaikki eli niin kuin piti elää. Tuuli, sade ja meri olivat luonnontilassaa, alati vastasyntneitä, kesyttömiä. Luonto teki mitä luonnon kuului. Kuoleman ja uudistumisen katkeamaton kierto jatkui ilman että kukaan pani sitä merkille - kukaan paitsi Hanny ja minä.Hylätty ranta on arvoituksellinen romaani. Mukana on niin uskoa ja toivoa kuin pahuutta, ja erityisesti viimeksi mainittu on lähes käsin kosketettavaa. Paljon jätetään rivien väleihin lukijan pääteltäväksi ja päätettäväksi, suoria vastauksia ei juuri tarjota. Oikeastaan koko kertomus menneiden vuosikymmenien tapahtumista asettuu lopulta aika nyrjähtäneeseen valoon. Hylätty ranta olisikin mainiota lukupiiriluettavaa kaikessa aukkoisuudessaan ja tulkinnanvaraisuudessaan. Suosittelen toki muutenkin, mikäli hienovaraisen kylmäävä tarina kiinnostaa.
Annikan mielestä kirja kannattaa lukea draamana sen sijaan, että sitä lähestyisi kauhukirjallisuutena. Olen samaa mieltä. Tapahtumien virittäminen vie melko kauan, ja jos odottaa kauhun puistatuksia alusta loppuun, saattaa pettyä. Krista kiittelee koukuttavaa tarinaa.
PS. Kirjaa myydään sekä mustalla että valkoisella kannella. Kuvan ennakkokappaleesta näkee molemmat vaihtoehdot.
Minulla on tämä kesken ja nautin kyllä lukemastani. Mietin samoin, että tämä sopisi hyvin lukupiirikirjaksi. Keskusteltavaa varmasti riittäisi.
VastaaPoistaNiinpä, oikein kutkuttaisi päästä keskustelemaan tästä. :)
PoistaPistänpä korvan taakse, kun itsekin kuulun lukupiiriin!
VastaaPoistaOlet jo ehkä saanut tämän haasteen, mutta postausta en ainakaan löytänyt, joten vastaa, jos kiinnostut: http://hannankirjokansi.blogspot.fi/2016/06/unpopular-bookish-opinions-haaste.html
Lukupiiriin tätä ehdottomasti suosittelen.
PoistaKiitos haasteesta, en ollut sitä vielä saanut.
Odotukseni kirjan suhteen olivat hieman erilaiset, mutta pidin tarinasta. Lukijalta vaaditaan myös osansa.
VastaaPoistaKyllä tämä lukijaltakin tosiaan vaatii, mutta mukavasti teos jää mieleen kytemään.
PoistaMinä petyin, kun kaipasin lisää sitä kauhua. En splatteria, mutta väristyksiä. Oli kirjassa kyllä hienoja kohtia paikoin, hienoa ilmaisua.
VastaaPoistaMinä en tätä kauhuksi edes luokittelisi, ennemmin psykologiseksi romaaniksi. Kauhukirjallisuudelta odotan vähän muuta, ja alku menikin ihmetellessä, milloin kauhistuttaa.
Poista