Siirry pääsisältöön

Tommi Melender: Onnellisuudesta

"Olemme siis viidentoista vuoden kuluttua todennäköisesti kahdeksan kertaa vauraampia kuin ihmiset sata vuotta aikaisemmin. Ei tarvitse olla vihoviimeinen pessimisti aavistellakseen, että emme elä silloinkaan onnen maassa, jossa ihmiset voivat unohtaa työnteon ja omistautua sydäntään lähellä oleville asioille."
Tommi Melender: Onnellisuudesta
(WSOY 2016)
190 sivua
Olla onnellinen - mitä se on? Mistä onnellisuus syntyy? Näitä kysymyksiä ja monia ajankohtaisia ilmiöitä tarkastelee esseekokoelmassaan Onnellisuudesta Tommi Melender. Avaimia onneen kirjassa ei tarjoilla, mutta monenlaista pohdintaa nykyihmisen olemisesta ja elämisestä on esillä. Melender houkuttaa lukijansa kanssaan dialogiin onnistuneesti: lukiessani kokoelmaa huomaan ajoittain väittäväni mielessäni vastaan, kun taas välillä nyökkäilen samanmielisenä: juuri näin!

Onnellisuudesta on jaettu alkusanojen ja epilogin lisäksi kolmeen pääosaan: onnellisuutta tarkastellaan niin talouden, kulttuurin kuin urheilun näkökulmasta. Ilahtuneena otan vastaan onnellisuusteollisuutta kritisoivat ajatukset:
Voittomotiivin ympärille käpertyvä markkinafundamentalismi on kulttuurisesti onttoa, minkä vuoksi se ei kykene vastaamaan ihmisten merkitysten tarpeeseen. Ihmisille ei riitä pelkkä materian kasautuminen, he tarvitsevat myös toivon näköaloja, kertomuksen siitä että heidän elämällään on suunta ja tarkoitus.
Pidän pelottavana ajatusta, että onnellisuuden avaimet ovat viime kädessä ihmisellä itsellään. On tietysti hyvä, jos katsoo maailmaa lähtökohtaisesti myönteisesti ja ajattelee, että omaan kohtaloon voi vaikuttaa, mutta jos onnellisuus on itse ansaittua -ajattelun kääntöpuolena on ajatus, että onnettomuus on sekin itse ansaittua eli aiheutettua, ollaan kovalla tiellä. Kaikkeen kun ei kukaan kykene vaikuttamaan, eikä esimerkiksi työttömäksi joutuminen tai vakava sairastuminen ole välttämättä lainkaan kiinni ihmisestä itsestään ja hänen toiminnastaan, saati positiivisen ajattelun puutteesta. Epäonnen hetkellä tuskin kukaan kaipaa syyttävää sormea, joka väittää, että omapa on syysi.

Paitsi että onnellisuus kytketään menestymisen pariksi, näkyy hyötyajattelu myös kulttuurin saralla. Melender kritisoi kirjallisuuden hyvää tekevien vaikutusten korostamista ja taiteen hyödyistä puhumista. Totta kyllä, mutta eikö toisaalta ole hyväksi, että taiteen hyvää tekeviä vaikutuksia nostetaan esille ja sitä kautta ehkä saavutetaan uusia taiteesta innostujia? En kannata sitä, että taiteen merkitystä pitäisi pystyä mittaamaan rahassa siihen käytettyjen varojen oikeuttamiseksi, mutta jos taiteen hyötynäkökohtia korostamalla päädytään tuomaan taidetta lähelle yleisöä, en näe sitä kauhean pahana - olkoot vain taustalla pahat kapitalistiset voimat.

Kiinnostavia ajatuksia Melender tarjoaa myös puhuessaan urheilusta. Miehisyys ja urheilu, nehän kuuluvat eittämättä yhteen - vai kuuluvatko? Kiintoisa detalji on se, että jalkapallon arvokisat vähentävät ihmisten itsemurhia. Taustalla on Melenderin arvelun mukaan ainakin se, että arvokilpailut yhdistävät kansakuntia ja vähentävät siten yksinäisyyden tunnetta. Ehkä yksi onnellisuuden osatekijä onkin sosiaalisuudessa: HelsinkiMission taannoisen kampanjan mukaan yksinäisyys on maassamme tappavampaa kuin ylipaino.

Epilogissa Melender puolustaa melankoliaa, ja minusta ajatus on lohdullinen. Yltiöpositiivisuus ja ainainen hyvä mieli on minusta mahdottomuus, ja jotta onnellisuus tuntuisi joltakin, pitää välillä olla vähemmän onnellinen. Siksi on ilahduttavaa, että Onnellisuudesta ei ole tsemppaava ja yltiöpositiivinen onnellisuuden opas vaan syvempi pohdinta elämästä - ja onnellisuudesta - moninaisuudessaan. Melenderin ajatusten pariin tulen varmasti palaamaan, jatkan dialogia kirjan kanssa mielelläni.

Helmet 2016: 36. Kokoelma esseitä tai kolumneja.

Kommentit

  1. Mukavasti tässä jutustelet Meldenderin kanssa. 'Onnellisuudesta' tosiaan pistää ajatukset liikkeelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin todella tekee. Tuntuu, että kirjan kanssa palaa mieluusti keskustelemaan uudelleenkin. ;)

      Poista
  2. Oiva luonnehdinta teoksesta! Melenderillä on mainio ja vastaansanomaton kyky - teesejään tuputtamatta - kietoa lukijansa vaivihkaa mukaan dialogiin. Viimeisillä riveille hän toteaa osuvasti:"Rakastan elämää valoineen ja varjoineen aivan liikaa, että haluaisin olla pelkästään onnellinen. Juuri tässä vaihtelussa on mielestäni elämän pointti & juju:)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo sitaattisi on hieno kiteytys onnellisuudesta. Kirjasin sen muistikirjaani. :)

      Poista
  3. Mulla on Melender varauksessa vasta...

    Mutta jotteivät haasteet loppuisi, tässä tulee
    yksi:
    http://kirjaviekoon.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...