"Suuni kuivui ja tuijotin Mannerheimia, joka istui pöydän ääressä tutkien sylissään olevaa paperia. Lopulta hän nosti arkin pöydälle, otti lukulasit pois päästään ja tarttui juomalasiin. Kohotimme maljan, sitten Mannerheim alkoi puhua."
JP Koskinen asettuu romaanillaan Kuinka sydän pysäytetään sotaromaaniareenalle. Aiemmin Koskinen kirjoitti historian tapahtumista romaanissaan Ystäväni Rasputin, jossa liikkuivat luontevasti niin Venäjän viimeinen tsaariperhe kuin kiistanalainen Grigori Rasputin. Samaan tapaan myös tässä käsillä olevassa romaanissa liikuskelee historian suuria henkilöitä Mannerheimista Staliniin.
Kaiken keskiössä on nuori Juho Kivilaakso, jonka näkökulmasta ja äänellä tarkastellaan suomalaista elämää 1910-luvulta aina 1940-luvulle saakka. Juhon elämän merkityksellinen henkilö on oma isä, joka jättää perheensä ja katoaa - todennäköisesti itänaapuriin. Hän kuitenkin ehtii jättää jälkensä vanhimpaan poikaansa, joka uskoo paitsi sotavoimiin, myös yksilön voimaan.
Kun Juho lähtee sotilasuralle, jäävät kotiin äiti, pikkusisko Anni ja pikkuveli Valtteri. Yksinäinen ja itsenäinen mies kantaa huolta perheestään ja toimittaa heille rahaa. Samaan aikaan mielessä pyörii eräs Laura, joka astuu Juhon elämään jo lapsena Suomenlinnan vankileirillä.
Juhon läheiset vaikuttavat hyvin voimallisesti hänen toimiinsa. Erityisesti isä, tuo puna-armeijan upseeri Stendalov, on motiivina ja eteenpäin ajavana voimana monessa kohtaa. Nuori mies kaipaa ja vihaa esikuvaansa, ja koskettavasti Koskinen piirtää esille kuvan kulkijasta, joka etsii isänsä rakkautta ja hyväksyntää. Toinen tärkeä tekijä Juhon elämässä on Laura, joka manipuloi ja on itsekeskeisyydessään varsin mielenkiintoinen hahmo. Ehkä Juho jollain tasolla Lauran syvimmän olemuksen ymmärtää, mutta silti hän päätyy tekemään naisen vuoksi jotain hyvin karkeaa.
Helmet 2016 -listalla Koskisen romaani asettuu kohtaan 13. Kirjan nimi on kysymys.
Kirjasta muualla:
JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään - romaani talvisodasta (WSOY 2015) 352 sivua |
Kaiken keskiössä on nuori Juho Kivilaakso, jonka näkökulmasta ja äänellä tarkastellaan suomalaista elämää 1910-luvulta aina 1940-luvulle saakka. Juhon elämän merkityksellinen henkilö on oma isä, joka jättää perheensä ja katoaa - todennäköisesti itänaapuriin. Hän kuitenkin ehtii jättää jälkensä vanhimpaan poikaansa, joka uskoo paitsi sotavoimiin, myös yksilön voimaan.
Kun Juho lähtee sotilasuralle, jäävät kotiin äiti, pikkusisko Anni ja pikkuveli Valtteri. Yksinäinen ja itsenäinen mies kantaa huolta perheestään ja toimittaa heille rahaa. Samaan aikaan mielessä pyörii eräs Laura, joka astuu Juhon elämään jo lapsena Suomenlinnan vankileirillä.
Juhon läheiset vaikuttavat hyvin voimallisesti hänen toimiinsa. Erityisesti isä, tuo puna-armeijan upseeri Stendalov, on motiivina ja eteenpäin ajavana voimana monessa kohtaa. Nuori mies kaipaa ja vihaa esikuvaansa, ja koskettavasti Koskinen piirtää esille kuvan kulkijasta, joka etsii isänsä rakkautta ja hyväksyntää. Toinen tärkeä tekijä Juhon elämässä on Laura, joka manipuloi ja on itsekeskeisyydessään varsin mielenkiintoinen hahmo. Ehkä Juho jollain tasolla Lauran syvimmän olemuksen ymmärtää, mutta silti hän päätyy tekemään naisen vuoksi jotain hyvin karkeaa.
Nykäisin käteni pois. Olisin halunnut nousta ylös ja jättää Lauran hymyilemään tyhjälle tuolille. Jalkani eivät totelleet minua.Onhan näitä nähty, Suomen sotahistoriaan sijoittuvia romaaneja, ehdin jo ajatella. Kuinka sydän pysäytetään eroaa kuitenkin joukosta edukseen erityisesti henkilökuvauksen ansiosta. Koskinen kuvaa vivahteikkaasti Juhon isänkaipuuta ja toimintaa epänormaalina aikana. Sotahistoriasta kiinnostuneelle teoksella on myös paljon annettavaa, sillä Suomen ajautumista sotaan ja sitten itse taistelua kuvataan realistisesti, faktaa ja fiktiota luontevasti yhdistäen. Tarinan lopetus on mieleenpainuva.
Helmet 2016 -listalla Koskisen romaani asettuu kohtaan 13. Kirjan nimi on kysymys.
Kirjasta muualla:
Minäkin yllätyin tästä teoksesta erittäin positiivisesti. Olisi ansainnut paikan Finlandia-ehdokkaana.
VastaaPoistaIhmettelen, että sen enempää pöhinää ei ole tämän kirjan ympärillä ollut. Tai sitten en vain ole huomannut.
PoistaJuuri Ylipäällikön päiväkäskyä tekstitaidon ylioppilaskokeessa analysoineena kirja saattaisi herättää ikäviä muistoja kuuden tunnin istumisesta, mutta muuten tykkäsin tästä. Viime vuonna tuli luettua liiaksikin sotaromaaneja, mutta mielestäni oli mielenkiintoista seurata sitä, kuinka JP Koskinen yhdisti suurvaltapolitiikan ja ruohonjuuritason sotimisen.
VastaaPoistaToivottavasti päiväkäskyanalyysi sujui hyvin! :)
PoistaSotaromaaneja tuntuu kyllä olevan tarjolla hyvinkin paljon, mutta kyllä Koskinen onnistuu oman näkökulmansa löytämään.
Minusta tämä oli noir-tyylin viihdettä sijoitettuna Suomen historian kehyksiin. Parasta oli historian kertaus. Henkilöhahmot tuntuivat minusta hyvin stereotyyppisiltä noir-hahmoilta, femme fatale varsinkin. Ei iskenyt.
VastaaPoistaTästä oli kovastikin pöhinää viime keväänä, ja taisin olla melkein ainut, joka ei innostunut. Hyvä, että on toisenlaisiakin mielipiteitä ja kotimaisia kirjoja luetaan.
Jotenkin kierosti ilahduttaa, kun sama teos ei kaikkia miellytä. ;)
PoistaMinä en itse asiassa alkuun juurikaan innostunut vaan mietin, miksi tätä on niin paljon ylistetty. Mutta lopulta totesin, että kyllä tarinassa viehätystä on.
Minusta kirja oli todella hyvä. Sen ihmissuhteet olivat raadollisia, joten sota-aika ja vastakohtaisuudet kiinnostivat kovasti. Olihan tässä tämä isän suorittama epäinhimillinen kasvatusmetodi, joka kehitti pojasta sen mikä hänestä sitten tuli. Taistelija, vakooja ja kaiken takana oli viha ja rakkaus.
VastaaPoistaNimenomaan Juhon hahmo nousi minusta kiinnostavaksi, hänen taustansa ja sen vaikutus siihen, mitä hänelle lopulta tapahtui. Kiva kuulla, että pidit kirjasta.
Poista