"Asia siis oli niin. Hirka oli syntymästään viallinen, koska ei osannut syleillä. Hän oli sokea Mahdille. Häneltä puuttui se, mikä kaikilla muolla oli. Hän oli Voimaton. Hännätön."
Siri Pettersenin fantasiaromaani Odininlapsi tutustuttaa Hirka-nimiseen tyttöön, joka saa viisitoistavuotiaana kuulla olevansa poikkeava. Hän on ihminen, odininlapsi, hännätön olento, jonka olisi pitänyt pysyä omassa maailmassaan tai kuolla jo vauvana. Suojelevan isän ansiosta Hirkan suuri erilaisuuden salaisuus on kuitenkin säilynyt, ja Hirka on asunut Elveroassa kuin kuka tahansa muukin yminmaalainen. Sitten yhteisön nuorten on määrä osallistua Riittiin, jossa tulee osata syleillä maata. Hirka tietää, että hän ei tekoon kykene, ja aika käy vähiin.
Odininlapsi sijoittuu kylmään Pohjolaan. Luonto on tärkeässä osassa, sillä paitsi että Hirka nauttii luonnon läheisyydestä, hän myös tietää, kuinka kasveilla voi hoitaa ja parantaa. Miljöötä on kuvattu kauniisti ja siten, että lukijan on helppo kuvitella Hirkan maisemat mielessään.
Hirka on henkilöhahmo, josta ei voi olla pitämättä. Hänen kauttaan kuvataan vivahteikkaasti erilaisuuden kokemusta: kun riittävän kauan kuulee olevansa vääränlainen, alkaa siihen uskoa itsekin. Kun Hirka kieltää itseään haaveilemasta Rimestä, joka on "oikeanlainen", minkä vuoksi Hirka kokee haaveensa mielettömiksi, tyttöä mielellään halaisi. Hänelle haluaisi vakuuttaa, että hänessä ei ole mitään väärää. Erilaisuuden kohtaaminen nouseekin teoksen keskeiseksi teemaksi.
Toki Odininlapsessa on kysymys muustakin. Henkilögalleria on laaja, ja mukaan mahtuu monenlaista kulkijaa. Nuorten ohella miellyttäviä henkilöitä ei juuri ole, sillä monella on jonkinlainen taakka kannettavanaan. On vallanhimoa, epäoikeudenmukaisuutta, suvun perinteiden korostamista inhimillisten arvojen hinnalla ja niin edelleen. Tärkeä on myös kysymys uskosta ja uskon horjumisesta - tätä asiaa itse asiassa jäin miettimään paljonkin kirjan päätyttyä.
Tarina etenee mukavan reippaasti niin, että reilut 600 sivua tuli lopulta luettua melko nopeasti. Siri Pettersenin luoma maailma henkilöhahmoineen on vivahteikas ja moninainen, ja loppuun kirjailija heittää koukun, joka saa odottamaan Korpinkehät-sarjan toista osaa innolla.
Odininlapsesta toisaalla: Notko, se lukeva peikko, Dysphoria, Hyllytontun höpinöitä, Morren maailma, Eniten minua kiinnostaa tie, Mustemaailmani, Madonluvut ja Kujerruksia.
 |
| Siri Pettersen: Odininlapsi (Jalava 2015) Norjankielinen alkuteos Odinsbarn 2013 Suomentanut Eeva-Liisa Nyqvist 614 sivua |
Odininlapsi sijoittuu kylmään Pohjolaan. Luonto on tärkeässä osassa, sillä paitsi että Hirka nauttii luonnon läheisyydestä, hän myös tietää, kuinka kasveilla voi hoitaa ja parantaa. Miljöötä on kuvattu kauniisti ja siten, että lukijan on helppo kuvitella Hirkan maisemat mielessään.
Hirka on henkilöhahmo, josta ei voi olla pitämättä. Hänen kauttaan kuvataan vivahteikkaasti erilaisuuden kokemusta: kun riittävän kauan kuulee olevansa vääränlainen, alkaa siihen uskoa itsekin. Kun Hirka kieltää itseään haaveilemasta Rimestä, joka on "oikeanlainen", minkä vuoksi Hirka kokee haaveensa mielettömiksi, tyttöä mielellään halaisi. Hänelle haluaisi vakuuttaa, että hänessä ei ole mitään väärää. Erilaisuuden kohtaaminen nouseekin teoksen keskeiseksi teemaksi.
Toki Odininlapsessa on kysymys muustakin. Henkilögalleria on laaja, ja mukaan mahtuu monenlaista kulkijaa. Nuorten ohella miellyttäviä henkilöitä ei juuri ole, sillä monella on jonkinlainen taakka kannettavanaan. On vallanhimoa, epäoikeudenmukaisuutta, suvun perinteiden korostamista inhimillisten arvojen hinnalla ja niin edelleen. Tärkeä on myös kysymys uskosta ja uskon horjumisesta - tätä asiaa itse asiassa jäin miettimään paljonkin kirjan päätyttyä.
Tarina etenee mukavan reippaasti niin, että reilut 600 sivua tuli lopulta luettua melko nopeasti. Siri Pettersenin luoma maailma henkilöhahmoineen on vivahteikas ja moninainen, ja loppuun kirjailija heittää koukun, joka saa odottamaan Korpinkehät-sarjan toista osaa innolla.
Odininlapsesta toisaalla: Notko, se lukeva peikko, Dysphoria, Hyllytontun höpinöitä, Morren maailma, Eniten minua kiinnostaa tie, Mustemaailmani, Madonluvut ja Kujerruksia.
Olen kuullut Odininlapsesta paljon hyvää ja se kuulostaa kirjalta, johon olisin muutama vuosi sitten tarttunut aivan innoissani. Toisaalta voisin lisätä tämän lukulistalle jo senkin takia, että korjaisin pohjoismaisen kirjallisuuden lukemattomia aukkoja.
VastaaPoistaOdininlasta uskaltaa kyllä suositella, se on mukavan raikas tuulahdus fantasiakirjallisuuteen.
PoistaMinun piti ottaa tämä kirja lukuun nyt syysloman aikana, mutta tuli kaikkea muuta... no, seuraava yritys on sitten viimeistään joululomalla! Kirja kuulostaa tosi hyvältä, ja on kiva kun pohjoismaista tulee näin laadukasta, vetävää fantasiaa.
VastaaPoistaJoululoma kuulostaa hyvältä ajankohdalta keskittyä tähän tarinaan. :)
PoistaIhan mahtava kirja. Hyvin kirjoitettu ja juoni oli mielenkiintoinen.
VastaaPoistaNyt odotankin, että pääsen perehtymään sarjan toiseen osaan, Mätä on julkaistu hiljattain.
Poista