Siirry pääsisältöön

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

"Toisille voi keksiä järkevän selityksen, mutta itseään ei voi pettää. Tässä mielessä romaanin kirjoittaminen ja täyden maratonin juokseminen muistuttavat kovasti toisiaan. Kirjailijalla on hiljainen, sisäinen motivaatio, eikä hän etsi näkyvää hyväksyntää ulkopuoleltaan."
Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta
(Tammi 2011)
Japaninkielinen alkuperäisteos
Hashiru Koto Ni Tsuite Kataru Toki Ni Boku No Kataru Koto 2007
Käännetty englanninkielisestä laitoksesta
What I Talk About When I Talk About Running
Suomentanut Jyrki Kiiskinen
175 sivua
Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta on jotain aivan erilaista verrattuna kirjailijan aiempiin lukemiini teoksiin. Poissa on maagisuus, poissa on outous, tilalla on arkipäiväinen realismi ja kirjailijan henkilökohtaisuus.

Teoksessa esillä on kirjailija itse, kirjoittamisen aikaan lähes kuusikymppinen japanilaismies, joka juoksee. Lisäksi hän kirjoittaa, ja teoksessa onkin kyse paitsi juoksemisesta, myös kirjoittamisesta. Ja kirjallisuudesta ja elämästä yleensä. Mitään ällistyttäviä paljastuksia kirjan sivuilta ei kannata odottaa, mutta havainnot arkipäivästä ja elävästä elämästä tuovat kirjailijan lähelle lukijaa uudenlaisella tavalla, ja kokonaisuus on hyvin viehättävä.

Miksi juosta päivästä toiseen niin, että juostuja kilometrejä kertyy 200-300 kuukaudessa? Miksi osallistua kilpailuun, johon kuuluu sata kilometriä juoksemista? Miksi ylipäätään juosta? Kuten Murakami esipuheessaan toteaa, hän ei tyrkytä lukijoilleen neuvoja, miten pitää juosta päivittäin, jotta pysyisi terveenä. Sen sijaan hän kertoo siitä, mitä juokseminen merkitsee hänelle ja miten se on vaikuttanut häneen ihmisenä. Hän tarjoaa ajatuksiaan niin, että usein lukemisen aikana on vain nyökyteltävä myöntymisen merkiksi tai huokaistava, kun joku sanallistaa havaintojaan elämästä niin kauniisti.

En tiedä, houkuttaako Murakamin teos jonkun lähtemään lenkkipolulle. Minua kirja kuitenkin innosti ja motivoi jatkamaan juoksuharrastustani, jonka olen pelännyt sammuvan syksyn tullen. Teoksen pariin voisi palata yhä uudelleen, sillä se tarjoaa pohdittavaa ja ajatushelmiä, joita jää mielellään pyörittelemään mieleen. Olen useammin kuin kerran lenkkeillessäni miettinyt, onko mitään järjen häivää siinä, että juoksee yksinään jonkinlaisen matkan kotoa pois ja sitten palaa takaisin kotiin. Eikö tuon ajan voisi käyttää johonkin oikeasti hyödylliseen? Murakami vastaa minulle: "Toisinaan on tehtävä jotakin näennäisen joutavaa voidakseen tavoittaa jotain arvokasta." Ehkä kyse onkin juuri siitä. Mistä puhun kun puhun juoksemisesta on ihastuttava kirja.

Kirjasta muualla:

Kommentit

  1. Hauskaa, että tämä kirja motivoi sinua jatkamaan juoksemista. Minua tämä innosti uudessa alussa ja olenkin jaksanut lenkkeillä 2-3 kertaa viikossa.

    Tämä on muutenkin kiinnostava kirja: Murakami näyttää arjestaan sen minkä haluaakin. Ja kirjoittaa kaikesta niin sujuvasti. Nautittavaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sujuvasti Murakami tosiaan kirjoittaa: arkisen, tavallisen elämän kuvauksesta voi saada kiinnostavaa, kun osaa kirjoittaa.
      Lenkkeilyintoa sinulle!

      Poista
  2. Kirjoitit hienosti tästä hienosta kirjasta! ♥ MPKPJ on tosiaankin viehättävä kirja, joka jättää lukijalle hyvän ja jotenkin vähän ihastuneen olon.

    Minuakin tämä olisi innostanut juoksemaan (olen ennen ollut juoksija), mutta surin erityisesti kirjaa lukiessani etten vaikeiden selkäongelmieni vuoksi voi enää koskaan juosta. Kävelen kyllä vähintään kaksi tuntia joka ikinen päivä, ja muistan Murakamin ajatusten antaneen uudenlaista mielekkyyden tunnetta jokapäiväisille koiralenkeillekin. Hieno kirja, jolla on ehdottomasti paikkansa omassa hyllyssäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten haluaisin tämän omaan hyllyyni, nythän luin kirjaston kirjaa.
      Ikävää, että juokseminen ei enää ole mahdollista. Mutta hienoa, että mielekästä tekemistä voi löytyä muualtakin ja että sitä mielekkyyttä voi löytyä ihan arkipäiväisistä askareista - Murakamin pienellä tuella.
      Kiitos kommentistasi, Sara! <3

      Poista
  3. Minä olen kyttäillyt tätä kirjakaupoista, haluan ihan omaksi. Olin aiemmin sitä mieltä etten juokse ikinä metriäkään ja kun sillä asenteella lopulta juoksentelin lenkillä omaan tahtiini, alan ymmärtää sen huuman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluaisin tämän kirjan omaan hyllyyni. :) Hyvä asenne, bleue! :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...