Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta

"Äiti ei sanonut vieläkään mitään. Hän lysähti lattialle ja kauhoi papereita syliinsä. Kumarruin nostamaan yhden. Se oli kirje, kellastunut ja ryppyinen, jollekulle Suelle kirjoitettu. Koska kirje kuulostaa niin kovasti sinulta, Paul, kopioin sen tähän."

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta
(Bazar 2015)
Alkuteos Letters from Skye 2013
Suomentanut Marja Helanen
331 sivua

Jessica Brockmolen esikoisromaani Kirjeitä saarelta sijoittuu suurelta osin skotlantilaiselle Skyen saarelle. Siellä asuu 1910-luvulla nuori runoilija Elspeth, joka pelkää purjehtimista eikä siksi poistu saarelta koskaan. Odottamatta hän saa kirjeen meren takaa Daveyltä, amerikkalaiselta yliopisto-opiskelijalta, ja kaksikon välille syntyy alkuun kirjeenvaihtotoveruus ja sittemmin syvempi ystävyys. Elspeth on naimisissa, Davey kihlautuu ja sota ajaa Euroopan kaaokseen, mutta pari jatkaa kirjoittamista toisilleen.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin Elspethin tytär Margaret rakastuu Pauliin, joka toimii lentäjän ilmavoimissa. Äiti vastustaa parisuhdetta kertomatta syytä. Jälleen eletään sodan aikaa, ja kun pommi osuu Elspethin taloon Lontoossa, alkavat menneisyyden salat vähitellen paljastua.

Kirjeitä saarelta on muodoltaan kirjeromaani. Elspeth ja Davey kirjoittavat toisilleen, ja myöhemmin Elspeth kirjoittaa kirjeitä tyttärelleen, joka puolestaan vaihtaa kuulumisia sulhasensa Paulin kanssa. Muutakin kirjeenvaihtoa romaanissa tapahtuu, mutta keskiössä ovat ehdottomasti edellä mainitut, ja kirjeiden kautta rakentuu kuva ihmisistä 1910- ja 1940-luvuilla.

Sota on romaanissa vahvasti läsnä, sijoittuuhan tarina kahden eri sodan ajalle. Davey suhtautuu taisteluun lapsellisen naiivisti:

Ajattele nyt! Että saan ajaa autoa tuhatta ja sataa kranaattien viuhuessa pään päällä, ja miesten henki toden totta riippuu minusta, kun kaahaan niin rämäpäisesti ja pelottomasti kuin pystyn. Voitko keksiä mitään, mikä sopisi minulle loistavammin? (Davey Elspethille)

Myöhemmin Elspeth kirjoittaa tyttärelleen:

Minä tiedän, olen nähnyt sen. Miehet lähtevät matkaan voittamattomina, varmoina siitä, että tulevaisuus on kultalampi heidän edessään, sinne vain sukeltamaan. Ja sitten tapahtuu jotain - pommi, ranteen nuljahdus, luoti, joka viuhahtaa ohi kiusallisen läheltä - ja äkkiä he hamuavat mitä ikinä käsiinsä saavat. Kultalampi velloo heidän ympärillään, ja heitä pelottaa, että he saattavat hukkua, elleivät pidä varaansa. He pitävät tiukasti kiinni ja lupaavat mitä mieleen juolahtaa. Mihinkään, mitä sota-aikaan sanotaan, ei voi uskoa. Tunnetilat kaikkoavat yhtä herkästi kuin yön rauha.

Erityisesti romaanissa on kuitenkin kyse rakkaudesta, ja rakkautta kirjassa on monenlaista. On velvollisuudentuntoa, on sopimatonta ja luvatonta rakkautta ja on rakkautta, jolla on kaikki edellytykset onnistua mutta jota ei kuitenkaan hyväksytä. On elämää suurempaa rakkautta, joka säilyy kohtalon oikuista huolimatta, ja on vielä sitä arkista rakkautta, joka katoaa, hiipuu pois, kun tapahtuu liian paljon. Lopulta kuohuva sota jää taustalle, kun ihmiset kaaoksenkin keskellä kaipaavat rinnalleen sitä, joka läheltä puuttuu. Näitä tunteita romaanissa kuvataan sykähdyttävästi. Itse kirjeissäkin on jotain sykähdyttävää: miten mukavan hidas tapa vaihtaa ajatuksia nykyisen hektisyyden ja kiireen vastapainona!

Liekö kirjeromaanimuodon ansiota, mutta kirjan henkilöt ovat mukavasti läsnä ja muodostuvat läheisiksi. Jonkinlainen melankolisuus ja kohtalokkuus tekevät tarinasta ajatuksia herättävän, vaikka juonenkäänteisiin sisältyy pientä ennalta-arvattavuutta. Menneisyyteen ja merelliselle saarelle sijoittuvaa romanttista tarinaa kaipaavalle kirjaa voi ehdottomasti suositella. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -romaanista pitäneille tämä taitaa olla aika varma valinta.

Tämän kirjan ovat lukeneet myös Sara, Laura, Ulla ja Mai.

50 kategoriaa -listalla Kirjeitä saarelta asettuu kohtaan 34. A book with a love triangle.