Siirry pääsisältöön

Taavi Soininvaara: Toinen peto

"Hän ei mahtanut mitään sille, että tunsi pahan ympärillään - saman tunteen kuin Algeriassa kohta kuusikymmentä vuotta sitten. Isä Daniel puristi huomaamattaan rinnallaan riippuvan krusifiksin kouraansa, kun ajatukset palasivat hetkeen, jolloin hän oli ymmärtänyt, nähnyt omin silmin, että paha pystyi ruumiillistumaan."
Taavi Soininvaara: Toinen peto
(Otava 2014, julkaistu ensimmäisen kerran 2013)
Miki-laitoksen ensimmäinen painos
733 sivua
Taavi Soininvaaran Toinen peto -dekkarin Miki-versio päätyi luettavakseni, kun satuin voittamaan Kirjasfäärin arvonnan - kiitos vielä kerran, Taika! Olipa mukavaa, kun voitin, sillä muuten tuskin olisin tullut tähän Arto Ratamo -sarjan yhdeksänteen osaan tarttuneeksi. Aiempia osia en ole lukenut, mutta se ei haitannut lainkaan vaan sain kulkea tämän vetävän dekkarin kyydissä hyvillä mielin.

Toinen peto -kirjassa rikoksia ratkoo Supon Arto Ratamo, joka on juuri palannut töihin pitkältä sairauslomalta. Hän joutuu ensi töikseen selvittämään puolalaisfyysikon outoa surmaa, ja samalla ajattelun aihetta antavat niin työpaikalla tapahtuneet henkilöstömuutokset kuin yksityiselämän koukerot.

Pian Ratamo on tiukasti kiinni rikostutkinnassa, joka saa yhä kiemuraisempia piirteitä. Käy ilmi, että eräs John Jarvi on piileskellyt Suomessa vuosia, ja häntä syytetään oman vaimonsa tappamisesta. Tuula Oravisto puolestaan taistelee sekä mielenterveytensä että poikansa tapaamisten puolesta ja joutuu pelkäämään. Vielä kun mukaan kuvioon astelevat toimittaja Essi Kokko, Iranista paennut Neda Navabi ja kirkonmies, maanaja isä Daniel, on tärkeiden henkilöiden galleria melkoisen laaja. Kirjan alun henkilöluettelo auttaa palauttamaan mieleen, kuka on kukin, mutta lopulta en tarvinnut listaa juuri lainkaan: sen verran hyvin Soininvaara teoksensa ihmiset lukijan mieleen piirtää.

Myös rikosten vyyhti on melkoinen. Paitsi että Ratamo joutuu selvittämään henkirikosta, päädytään kirjassa käsittelemään myös ihmiskauppaa, ydinasekysymystä, salaisia vankilentoja, terrorismia ja valtioiden välisiä suhteita. Eikä siinä vielä kaikki, sillä poliisikaan ei selviä tapahtumista aivan puhtain paperein. Suomesta rynnätään Iso-Britannian kautta Turkkiin, mutta pääasiassa tapahtumat sijoittuvat Suomeen.

Vaikka materiaalia kirjassa on paljon, pysyy kokonaisuus kuitenkin hyvin koossa, eikä juonen seuraaminen vaadi suuria ponnistuksia. Enemmän ponnistuksia vaati lopulta se, että kirjan malttoi välillä laskea käsistään tarinan kierrosten kasvaessa. Ehkä vauhtia on välillä hieman liikaakin, jos kriittiseksi heittäytyy: kaikkia käänteitä ei voi kovin uskottavina pitää. Mutta kunnon actionia kaipaavalle lukijalle kirjaa voi oikein hyvin suositella.

Myös Norkku ja Alien ovat tämän dekkarin lukeneet.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...