Siirry pääsisältöön

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

"Sei, tässä lentokoneen penkillä arvaan jo, että yleisin kysymys, jonka tulen seuraavan vuoden aikana kuulemaan on tämä: Miksi ihmeessä Sei Shōnagon? Miksi, herran tähden, olet kiinnostunut Heian-kaudesta?"
Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
(Otava 2014, julkaistu ensimmäisen kerran 2013)
Miki-laitoksen ensimmäinen painos
839 sivua
Mia Kankimäen teos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin tarttui kirjakaupasta mukaani kirjan ja ruusun päivänä pikkuisena Miki-versiona. Kirjan lukeminen on vienyt aikaa, sillä olen kuljettanut sitä mukanani reissuilla, ja kotona olen lukenut muita kirjoja. Kirjakuva päivässä -haasteessa nostin juuri tämän kirjan esille, kun tehtävänä oli kuvata kesken jäänyt kirja. Siitä intouduin vihdoin lukemaan kirjan loppuun ja ihmettelin, miksi jätin kirjan lojumaan laukun pohjalle niin pitkäksi aikaa. Toisaalta kirja on sellainen, että se kestää myös lukutaukoja, sillä pohdiskelevaan ja verkkaisesti etenevään tarinaan oli helppo päästä uudelleen kiinni.

Kirjan ytimessä on kirjailijan irtiotto: vapaavuosi töistä ja uppoutuminen tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen, Sei Shōnagonin, elämään. Vapaavuotensa aikana Kankimäki matkustaa Japaniin useammin kuin kerran, käy Lontoossa, pakenee tsunamia Thaimaahan, palaa Suomeen ja päätyy lopulta Ranskaan kirjoittamaan. Vuoden aikana hän pohtii Sei Shōnagonin kirjoituksia ja yrittää löytää tietoa tuosta kauan sitten eläneestä naisesta. Samalla hän peilaa itseään tuohon naiseen ja pohtii omaa elämäänsä. Kirja tarjoaakin ilahduttavia, kauniita ja koskettavia oivalluksia elämästä.

Matkakertomuksessaan Kankimäki siteeraa useaan otteeseen japanitarta, jonka elämään hän pyrkii tutustumaan. Sei Shōnagonin ja hänen aikalaistensa kirjoitusten kautta häntä tutkivalle avautuu kuva Heian-kauden hovielämästä.
Sei, te elitte runojen kautta: teidän arkenne täyttyi säkeiden laatimisesta, siteeraamisesta ja runokirjeenvaihdosta. Runokilpailut olivat suosittuja poliittisen valtataistelun areenoja, mutta runoja laadittiin paljon myös yksityisiin tarkoituksiin, kuten kirjeisiin.
Samalla avautuu kuva menneen ajan ihmisestä. Sei Shōnagonin kirjassa, jota Kankimäki lukee ja tutkii, on listoja erilaisista asioista, ja vaikka ne on kirjoitettu kauan, kauan sitten, on niissä paljon sellaista, jonka nykyajan lukijakin voi tunnistaa:
Asioita joita ei voi verrata 
Kesä ja talvi. Yö ja päivä. Sade ja auringonpaiste. Nuoruus ja vanhuus. Henkilön nauru ja suuttumus. Musta ja valkoinen. Rakkaus ja viha. Sade ja usva.
Kun on lakannut rakastamasta jotakuta, tuntuu kuin hänestä olisi tullut toinen ihminen, vaikka hän on edelleen se sama.
Kirjassa käsitellään kiehtovalla tavalla monia asioita. Sitä lukiessa tulee pohtineeksi niin kirjallisuutta ja tiedonvälitystä kuin naisen asemaa ja feminismiä, maailman muuttumista ja samalla ihmisen muuttumattomuutta, matkustamista ja paikallaan pysymistä, oman tien etsimistä ja löytämistä. Se tarjoaa niin paljon ajatuksia ja oivalluksia, että sen pariin on hyvä palata aika ajoin uudelleen.
[SEI SHŌNAGON KIRJOITTAA]
Rankkaa syysmyrskyä seuraavana päivänä kaikki on hyvin koskettavaa.
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin saa ihailemaan sen kirjoittajaa, joka tekee sen, mistä moni vain haaveilee: hyppää pois oravanpyörästä ja toteuttaa unelmansa. Lisäksi kirja saa kaipaamaan Japaniin. Teeseremonia kukkivien kirsikkapuiden katveessa nousi kirjan luettuani listalleni asioista, jotka haluan tässä elämässä kokea.

Mia Kankimäen kirjasta on kirjoittanut myös Sara, jonka postauksessa on ihastuttavia kuvia Japanista. Lisäksi kirjasta on kirjoittanut myös ainakin Karoliina, jonka tekstistä löytyy linkkejä moniin arvioihin.

Kommentit

  1. Täälläkin haaveillaan matkasta Japaniin ja Kankimäen kirja nostatti entisestään matkakuumetta.

    Minä niin tykästyin tässä kirjassa tuohon miki-formaattiin ja silkkipaperisivuihin. Voi onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkakuume tosiaan kohosi korkeisiin lukemiin - jälleen kerran. :)

      Miki on suloinen formaatti, ideana hauska.

      Poista
  2. Minä luin tämän alkuvuonna ja ihastuin. Tässä on samalla kertaa kepeyttä ja syvyyttä, matkakirjaa ja henkilökohtaisia tuntoja. Taittelin melkoisen määrän sivuja koirankorville, se on omalla kohdallani usein rakkaaksi muodostuvan kirjan merkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on tosiaan paljon ulottuvuuksia.
      Minä päädyin liimailemaan kirjaan kosolti pieniä muistilappuja. Tuntui, että teos antoi niin monia oivalluksia ja ajatuksia. Kankimäkihän määrittelee tärkeän kirjan niin, että siinä on paljon merkintöjä ja koirankorville taitettuja sivuja, hauskaa, että hänen kirjoittamansa kirja on juuri sellainen, johon on pakko tehdä merkintöjä - muistilapuin tai sivuja taitellen.

      Poista
  3. Minullekin kirjan parasta antia oli se kirjailijan uskallus, tai se oli niin ihailtavaa, että teki kirjasta jo pelkästään sen vuoksi nautittavan :) Toki siinä oli muutakin, ihanaa ja ärsyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hienoa, että joku uskaltautuu tekemään tuollaisen irtioton.
      Kirja sai minut haaveilemaan paitsi irtiotosta, myös matkasta Japaniin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...