Siirry pääsisältöön

Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun

"Isä kuvitteli, että hän saattoi noin vain ilmestyä takaisin meidän elämäämme, Jurin ja minun. Hän ei ymmärtänyt, että hänen lähtemisensä oli jättänyt varjon, alakulon, joka seurasi kannoilla. Olisin halunnut elää koko lapsuuden uudestaan, paremmin, niin että alakulo olisi päästänyt irti. Ja jättänyt rauhaan."
Laura Honkasalo: Sinun lapsesi eivät ole sinun
(Gummerus 2004, 6. painos)
394 sivua
Laura Honkasalon romaani Sinun lapsesi eivät ole sinun keskittyy tarkastelemaan 1970-lukua pienen Nellin näkökulmasta. Vaikka romaanissa liikutaan myös myöhemmissä vuosikymmenissä, on juuri -70-luku Nellin koko elämän kannalta hyvin merkityksellinen. Hänen vanhempansa ovat vannoutuneita kommunisteja, ja tyttö imee aatteen punaisen värin itseensä antaumuksella.
Oli huikaiseva tunne marssia siinä tuulessa ja auringossa muiden pioneerien keskellä, nähdä banderollit valkoisine pölkkykirjaimineen ja liehuvat liput ja kuulla miten iskulauseet leijailivat kohti pilviä. Vaikka olisi tullut uusi luokkasota, olisin ollut kommunisti. Vaikka minulta olisi katkaistu sormet, olisin ollut kommunisti.
Koko perhettä leimaa Neuvostoliiton ja kommunismin ihailu. Borsch on isän lempiruokaa, äiti riemuitsee löydettyään Elannosta neuvostoliittolaista kivennäisvettä, lapset Nelli ja Juri osallistuvat kesäisin pioneerileirille ja kulkevat mukana viemässä lentolehtisiä, lasten kirjatkin on valittu aatteen mukaisesti.

Toisaalta aatemaailma ei ole kuitenkaan lapsellekaan pelkkää hurmaa ja intoa. Aikuisten kosteat illanvietot samanhenkisten kanssa eivät aina tunnu mukavilta, ja omaa Barbie-nukkea saa vain toivoa, kun kotona odottavat neuvostoliittolaiset lelut. Erityisesti äiti kannattaa sitä, että lapsilta ei salata tietoja, mutta maailman julma meno tulee lapsen silmiin liian varhain.
Miksi minun piti tajuta kaikki ja välittää kaikesta, mutta muut lapset saivat lukea huolettomina Aku Ankkaa ja juoda Coca-Colaa tajuamatta, miten paha maailma oli.
Nellin on vaikea ymmärtää, että maailma muuttuu. Hän suhtautuu omaksumaansa ideologiaan vakavasti vielä silloinkin, kun vanhemmat muuttavat suuntaa, veli kapinoi ja entinen yhtenäisyys on vain muisto. Aiemmin perhettä yhdistäneestä aatteesta tulee pikemmin kiistakapula, ja vanhempien ja tyttären roolit muuttuvat. Tytär moittii äitiään, ettei tämä enää välitä maailmanrauhasta vaan tyytyy katsomaan kotona televisiota. Menneitä katuvaa isäänsä hänen on vaikea ymmärtää.
"Ne olivat hulluja aikoja ne", isä sanoi. "Koko taistolaisuus oli pelkkää isäkapinaa. Haluttiin tappaa edellinen sukupolvi symbolisella tasolla."
Suututti, että hän puhui niin. "Olihan siinä paljon hyvääkin", yritin.
Isäkapina konkretisoituu Nellin Anna-äidin ja tämän isän suhteessa, kun Anna pitää isäänsä riistäjänä ja yhteiset ruokahetket päättyvät usein kesken kaiken siihen, että Anna lähtee lasten kanssa vanhempiensa luota ovia paiskoen. Myöhemmin hänen poliittisuutensa kuitenkin tasoittuu ja hän asettuu asumaan rivitaloon, joka aiemmin edusti paheksuttua porvarillisuutta. Lopulta Nelli on maailmankatsomuksineen kovin yksin. Toisaalta tarinassa on kuitenkin jotain lohdullista, sillä yhteyden toisiin voi löytää muualtakin kuin aatteesta.

Nelli on hahmona kiinnostava, joskin koen vaikeaksi ymmärtää hänen ehdottomuuttaan. Hänen kauttaan avautuu lapsen silmin kuva 1970-luvun Suomesta, ja mielestäni kuva on uskottava. Tarina saa miettimään vanhempien ja lasten välistä suhdetta, kun hyvää tarkoittava kasvatustyö saattaa myöhemmin aiheuttaa katumusta. Miten käy, kun vanhempi onnistuu myymään lapselleen aatemaailman, jota ei myöhemmin itse olekaan enää valmis kannattamaan? Laura Honkasalo kirjoittaa hyvin ja elävästi, joten kaiken kaikkiaan teos toi minulle hyvän lukukokemuksen.

Sinun lapsesi eivät ole sinun on lojunut kirjahyllyssäni lukemistaan odottamassa, joten nyt saan taas yhden merkinnän Oma kirjahylly -projektiini. Romaanin ovat lukeneet myös esimerkiksi Henna ja Jenni.

Kommentit

  1. Mukava kirjoitus. Tämä on kyllä siinä mielessä tervetullut teos, että aika vähän loppujen lopuksi on kirjoitettu 70-luvun poliittisesta intoilusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tuo ajankuva on kyllä hyvin mielenkiintoinen.

      Poista
  2. Laura Honkasalo kuvaa rehellisesti sitä, minkä moni on halunnut unohtaa. Kirja tavoittaa loistavasti lapsen kokemuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri rehellisyys tekeekin tarinasta vakuuttavan. Lapsen näkökulman kuvaaminen uskottavasti on varmasti vaikeaa, mutta siinä Honkasalo mielestäni onnistuu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...