"Issakainen kuuluu niihin ihmisiin, joita voitaisiin luonnehtia psykologisella termillä synnyntä-hapannaamat. Hänen mielestään kaikki on mennyt päin mäntyä, kaikki menee päin mäntyä ja kaikki tulee menemään päin mäntyä."
(Sarjakuvasta Issakaisen hyvä mieli.)
Kimmo Taskisen kuvittama sarjakuva-albumi Herra ja moukka kuvaa maaseutua ja maalaisia värikkään herkullisesti. Taskinen on muovannut uuteen uskoon Juhani Ahon, Aapelin, Unto Eskelisen ja Joel Lehtosen tekstejä, ja lopputulos on varsin onnistunut. Teoksesta löytyvät sarjakuvasovituksina Juhani Ahon Tuomiokello, Aapelin Issakaisen hyvä mieli, Joel Lehtosen Herra ja moukka sekä Unto Eskelisen Tulukintavaekeoksia.
Tarinoissa kuvataan ihmisluontoa hykertelevän ymmärtäväisesti, ja sama näkyy myös teoksen kuvituksessa. Henkilöhahmot eivät ole silotellun kauniita vaan pikemmin päinvastoin: ihmiset kuvataan kaikkine vikoineen ja virheineen. Värikäs kuvitus mustalla sivupohjalla tekee lukemisesta visuaalisesti miellyttävää.
Tarinat muodostavat ehyen kokonaisuuden. Kaksi kertomusta nousee kuitenkin minun mielessäni erityisesti esille. Ensinnäkin nimitarina Herra ja moukka kuvaa Joel Lehtosen tuttua hahmoa, Juutas Käkriäistä, joka on saamattomuuden mestari. Tekemättömyytensä Käkriäinen oikeuttaa herravihalla ja Aapeli Muttisen kiltteydellä: mitäs sitä rehkimään, kun ei mitään vaadita. Kimmo Taskinen on tuonut mainiolla tavalla kuviksi Putkinotkon tapahtumat.
Kuvitukseltaan ja kieleltään värikkäin on Tulukintavaekeoksia, joka on kirjoitettu savon murteella. Tarina kertoo siitä, miten Savoon tulevat turistit saattavat kohdata vaikeuksia ymmärtää tapaamiaan ihmisiä, mutta kielimuurin takaa löytyy kuitenkin auttamishaluinen paikallisväestön edustaja.
(Sarjakuvasta Issakaisen hyvä mieli.)
 |
| Kimmo Taskinen: Herra ja moukka (Arktinen Banaani 2001) 48 sivua |
 |
| Tulukintavaekeoksia-tarinan kuvitus on värikästä. |
Tarinoissa kuvataan ihmisluontoa hykertelevän ymmärtäväisesti, ja sama näkyy myös teoksen kuvituksessa. Henkilöhahmot eivät ole silotellun kauniita vaan pikemmin päinvastoin: ihmiset kuvataan kaikkine vikoineen ja virheineen. Värikäs kuvitus mustalla sivupohjalla tekee lukemisesta visuaalisesti miellyttävää.
Tarinat muodostavat ehyen kokonaisuuden. Kaksi kertomusta nousee kuitenkin minun mielessäni erityisesti esille. Ensinnäkin nimitarina Herra ja moukka kuvaa Joel Lehtosen tuttua hahmoa, Juutas Käkriäistä, joka on saamattomuuden mestari. Tekemättömyytensä Käkriäinen oikeuttaa herravihalla ja Aapeli Muttisen kiltteydellä: mitäs sitä rehkimään, kun ei mitään vaadita. Kimmo Taskinen on tuonut mainiolla tavalla kuviksi Putkinotkon tapahtumat.
Kuvitukseltaan ja kieleltään värikkäin on Tulukintavaekeoksia, joka on kirjoitettu savon murteella. Tarina kertoo siitä, miten Savoon tulevat turistit saattavat kohdata vaikeuksia ymmärtää tapaamiaan ihmisiä, mutta kielimuurin takaa löytyy kuitenkin auttamishaluinen paikallisväestön edustaja.
Se nyt on jonnii verran niinkunj vuntieruun varassa, että männäkö tätä vanahoo tietä Kontteikkomäen kaatta, jokon kyllä tiekseen hyvvee mutta viäree, vae männäkkö uutta tietä Porsassalamen kaatta, jokon puolestaan huonoo mutta suoroo.Mielenkiintoisia kuvia ihmisluonnosta muodostuu toki myös tarinoissa Tuomiokello ja Issakaisen hyvä mieli.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.