"Ernestissä oli paljon sellaista, mitä en tiennyt, ja vielä enemmän sellaista, mitä en voisi kysyä tai edes kuvitella, mutta huomasin silti antautuvani hetki hetkeltä auliimmin. Seisoimme laiturilla ihmisten keskellä, mutta olimme kahdestaan."
Paula McLainin romaanin Nuoruutemme Pariisi päähenkilö on Hadley Richardson, joka tapaa itseään kahdeksan vuotta nuoremman kirjailijanalun, Ernest Hemingwayn, Chicagossa. Pari rakastuu, menee naimisiin ja muuttaa Pariisiin, missä odottavat iloinen ja kuohuva 1920-luku, taiteilijaystävät ja nuoren avioliiton arki. Toisaalta takana ovat sodan kauhut, joista myöskään Hemingway ei ole jäänyt osattomaksi ja jotka vaikuttavat elämänasenteeseen.
Hadley itsessään on myös kiinnostava. Hän on valmis tekemään kaikkensa miehensä uran eteen ja tässä halussaan hän myös tekee suuren virheen, joka seuraa hänen mukanaan pitkään. Hän tunnustaa olevansa mustasukkainen (paitsi miehestään, myös tämän työlle) ja viihtyy huonosti yksin, kun puoliso on matkoillaan. Hän häpeää nukkavieruja vaatteitaan ja kokee usein olonsa ulkopuoliseksi Ernestin ja tämän taiteilijaystävien seurassa. Mutta hän rakastaa miestään suuresti ja kokee monessa tilanteessa olonsa vahvaksi ja terveeksi.
Romaanissa vilisee Hemingwayn ohella monia tärkeitä kirjailijoita ja muita taiteilijoita. Esimerkiksi Scott Fitzgerald toimittaa heille romaaninsa Kultahatun lahjaksi ja Gertrude Stein on Ernestin läheinen ystävä, kunnes heidän välinsä rikkoutuvat.
Kiinnostavaa on myös se, kun romaanissa kuvataan joidenkin Hemingwayn tekstien syntyä. Esimerkiksi Intiaanileiri-novellissa Hemingway sekoittaa lapsuudenmuistonsa ja Turkissa näkemänsä pakolaispariskunnan kohtalon ja saa aikaan vaikuttavan tarinan synnyttämisestä.
Paula McLainin romaani on vaikuttava ja eloon syttyvä tarina merkittävästä kirjailijasta. Näkökulma kirjassa on pääasiassa Hadleyn, mutta myös Ernest pääsee ääneen joitakin kertoja. Hadleyn vahvuus ja toisaalta riippuvuus miehestä koskettaa varsinkin siinä vaiheessa, kun paratiisiin luikertelee käärme. Kyynisesti voisi pohtia, voiko rakkaus pysyä niin vahvana vielä suuren mullistuksenkin, suoranaisen petoksen jälkeen, mutta toki lukija voi valita myös tarinan mukaan heittäytymisen ja jättää kyyniset mietinnöt sikseen. Joka tapauksessa McLainin lumoava tarina jää mieleen ja saa epämääräisesti kaipaamaan 1920-luvun Pariisiin, absinttien ja jazzin pariin.
Pariisissa on tämän kirjan kautta piipahtanut Tuija, joka on lukenut myös tähän romaaniin olennaisesti kytkeytyvän Ernest Hemingwayn kirjoittaman Nuoruuteni Pariisi -teoksen.
 |
| Paula McLain: Nuoruutemme Pariisi (Gummerus 2014) Englanninkielinen alkuteos The Paris Wife julkaistu 2011 Suomentanut Irmeli Ruuska 385 sivua |
Mutta sota oli syttynyt ja vienyt kaikki hienot nuoret miehet, ja se oli vienyt meiltä myös uskon. Oli vain nykyhetki, johon voi heittäytyä ajattelematta huomista, saati ikuisuutta. Ajattelemattomutta varten oli hillitön viinan virta, kaikki tavanomaiset paheet ja loputtomasti köyttä hirttäytymiseen.Paula McLain on tehnyt runsaasti taustatyötä romaaniaan varten, ja se näkyy. Hän tuo 1920-luvun elämän lukijan ulottuville värikkäänä ja eloisana. Myös ihmishahmot ovat lihaa ja verta, eivät vain sanoja paperilla. Erityisen mielenkiintoiseksi henkilöksi nousee Hadleyn rakastama Ernest Hemingway, jota ei voi pitää helppona kumppanina tai ystävänä. Hän on erittäin kunnianhimoinen, ja niinpä Hadleykin päätyy tukemaan täysillä miehensä uraa ja unohtaa omat haaveensa. Hän on hyvin jääräpäinen varsinkin käsityksissään muista ihmisistä: "jos joutui hänen mustalle listalleen, se oli kaiken loppu." Hänen jyrkkyytensä ja voitontahtonsa takia vuosien mittaan monet ystävyysssuhteet kariutuvat ja työpaikat jäävät taakse. Hän antautuu vahvasti kirjailijan uralleen, ja sen päätöksen tulokset ovat olleet luettavissa maailmankirjallisuuden historiasta jo pitkään.
Hadley itsessään on myös kiinnostava. Hän on valmis tekemään kaikkensa miehensä uran eteen ja tässä halussaan hän myös tekee suuren virheen, joka seuraa hänen mukanaan pitkään. Hän tunnustaa olevansa mustasukkainen (paitsi miehestään, myös tämän työlle) ja viihtyy huonosti yksin, kun puoliso on matkoillaan. Hän häpeää nukkavieruja vaatteitaan ja kokee usein olonsa ulkopuoliseksi Ernestin ja tämän taiteilijaystävien seurassa. Mutta hän rakastaa miestään suuresti ja kokee monessa tilanteessa olonsa vahvaksi ja terveeksi.
Romaanissa vilisee Hemingwayn ohella monia tärkeitä kirjailijoita ja muita taiteilijoita. Esimerkiksi Scott Fitzgerald toimittaa heille romaaninsa Kultahatun lahjaksi ja Gertrude Stein on Ernestin läheinen ystävä, kunnes heidän välinsä rikkoutuvat.
Kiinnostavaa on myös se, kun romaanissa kuvataan joidenkin Hemingwayn tekstien syntyä. Esimerkiksi Intiaanileiri-novellissa Hemingway sekoittaa lapsuudenmuistonsa ja Turkissa näkemänsä pakolaispariskunnan kohtalon ja saa aikaan vaikuttavan tarinan synnyttämisestä.
Paula McLainin romaani on vaikuttava ja eloon syttyvä tarina merkittävästä kirjailijasta. Näkökulma kirjassa on pääasiassa Hadleyn, mutta myös Ernest pääsee ääneen joitakin kertoja. Hadleyn vahvuus ja toisaalta riippuvuus miehestä koskettaa varsinkin siinä vaiheessa, kun paratiisiin luikertelee käärme. Kyynisesti voisi pohtia, voiko rakkaus pysyä niin vahvana vielä suuren mullistuksenkin, suoranaisen petoksen jälkeen, mutta toki lukija voi valita myös tarinan mukaan heittäytymisen ja jättää kyyniset mietinnöt sikseen. Joka tapauksessa McLainin lumoava tarina jää mieleen ja saa epämääräisesti kaipaamaan 1920-luvun Pariisiin, absinttien ja jazzin pariin.
Pariisissa on tämän kirjan kautta piipahtanut Tuija, joka on lukenut myös tähän romaaniin olennaisesti kytkeytyvän Ernest Hemingwayn kirjoittaman Nuoruuteni Pariisi -teoksen.
Minullakin on tämä tulossa ihan lähiaikoina lukuun, joten silmäilin vain arviosi - huomasin sinun pitäneen, hyvä hyvä. Palaan tänne kun saan itsekin kirjan luettua. :)
VastaaPoistaOi, onpa kiva sitten kuulla, mitä sinä pidit kirjasta!
Poista