Minna Canth: Kauppa-Lopo

"Lopo käänsi turpeat kasvonsa huoneeseen päin ja virnutti. Riitta taaskin ihmetteli hänen rumuuttaan. Suupielet ja nenänalusta nuuskaisessa limassa, hiukset takussa ja silmillä. Entä nuo posket sitten! Likaisen harmaina ne pullottivat aivan kuin olisi suuri tupakkamälli ollut molemmin puolin suussa."

Minna Canth: Kauppa-Lopo (1889)
35 sivua

Minna Canthin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 170 vuotta. Merkkivuoden kunniaksi olen asettanut tehtäväkseni palata tämän vuoden aikana tämän realistin, naisasianaisen ja aikansa merkittävän yhteiskunnallisen vaikuttajan tekstien pariin. "Löysin" Canthin lukioaikana ja ihastuin, mutta vuosiin en ole hänen tuotantoaan lukenut.

Novellin Kauppa-Lopo nimihenkilö on tarinan keskiössä. Hän on homssuinen nainen, joka ei kuppiin sylje, ja tarina alkaakin jyväskyläläisestä vankilasta. Sinne Kauppa-Lopo on joutunut jäätyään kiinni juopottelusta ja pyhäpäivän rikkomisesta. Sellitoveri Riitta ihmettelee, kuinka ruma Lopo on, ja Lopo puolestaan ihmettelee jyväskyläläistä elämänmenoa, joka vaikuttaa kovin huonolta kuopiolaiseen tapaan tottuneen mielestä:

Sehän se varsinkin harmitti, että oli eksynyt tuohon pieneen, kunnottomaan Jyväskylään.

Vankilassa ollessaan Lopo saa kuulla, että "kunnottomaan" Jyväskylään on päätynyt myös Augusta Kortman, joka on Kuopiosta kotoisin. Kuullessaan rouvan ahdingosta hän päättää kutoa sukat tämän lapsille, ja heti vankilasta päästyään hän suuntaa rouvan kotia kohti sukkia viemään ja apuaan tarjoamaan.

Kauppa-Lopoa ei hyvällä tahdollakaan voi määritellä varsinkaan 1800-luvun lopun mittapuun mukaan hyväksi naiseksi. Hän kulkee epämääräisessä seurassa ja juopottelee. Canth kuvaakin osuvasti sitä, miten Lopo herää aamulla, edellisillan rientojen jälkeen on "suussa inha maku" eikä muistikaan oikein pelaa.

Päässä jumisi ja kolkutti. Sisästä nousi karvasta sappea kurkkuun; vähän väliä häntä aina röystäytti.

Mutta kuitenkin Lopossa on paljon hyvää. Hän on hyväntahtoinen ja kaipaa hyväksyntää ja arvostusta osakseen siinä, missä kuka tahansa muukin. Hänen olemuksensa vain nousee kuin verhoksi, jonka taakse harva näkee hänen todellista minäänsä. Siten avuliaisuuskin saa palkakseen vain halveksuntaa ja pahoja puheita. Hahmona Kauppa-Lopo on ristiriitainen mutta juuri sellaisena, heikkouksineen kaikkineen, hyvin inhimillinen, ja hänen puolelleen ei voi olla asettumatta.

Canthin novellilla on annettavaa myös nykyajan lukijalle, sillä teema kantaa nykyaikaan saakka. Olemmeko me ihmiset lopulta kovin erilaisia kuin reilut sata vuotta sitten?

Kauppa-Lopoa esitetään Jyväskylän kaupunginteatterissa toukokuun lopulle saakka.

Kauppa-Lopon mukana ovat kulkeneet myös Nanna, Kini, Anna, Booksy ja Pii. Lisäksi Hanna kirjoittaa kiinnostavasti Minna Canthin naishahmoista ja sivuaa tekstissään myös Kauppa-Lopoa.