Siirry pääsisältöön

Nina Burton: Elämän ohuet seinät

Kesäöissä on myös lyyrinen tuulahdus. Kun maa jäähtyy, viinimäkikotilot lähtevät liikkeelle kohti vihreitä lehtiä tai parittelukumppania. Tyyntyvissä tuulissa viipyilee tuoksuja jotka koskettavat yöperhosen tuntosarvia. Hämärää seuraa kehrääjän lento tai leivosen valitusvirsi. Sellaisina öinä tekee mieli mennä ulos.

Nina Burton: Elämän ohuet seinät
S&S 2022
alkuteos Livets tunna väggar
suomentanut Katriina Huttunen
kansi Elina Warsta
256 sivua

Esseisti ja runoilija Nina Burtonin äidin menehdyttyä tämän asunto vaihdetaan kesämökkiin. Pieni mökki ja monet vajat isolla tontilla odottavat uusia ihmisiä. Idylli vaatii myös monenlaisia toimia, jotta siitä saadaan kunnollinen: luvassa on monenlaista remonttia ja luonto on asettumassa taloksi pyytämättä.

Siinä oikeastaan onkin elämisen ja Burtonin kirjan hienous: että luonto on osa jokapäiväistä elämää. Orava ei vastustelematta sulata sitä, että sen reviirille tullaan melskaamaan; lokki täyttää tyytyväisenä vatsansa mökin ihmisasukkaalle tarkoitetulla aterialla; mökin eteläseinää asuttavat niin kimalaiset kuin mehiläiset. 

Nina Burton huomaa asettuneensa todellakin luonnon keskelle. Tukholmalaisen jalavan ihastelu vaihtuu siihen, että hän kuuntelee yöllä ketun rääkäisyä ja ihmettelee muurahaisten tehokasta organisoitumista. 

Tästä kaikesta syntyy kiehtovaa tarinointia, jossa omat havainnot ja kokemukset yhdistyvät tutkittuun tietoon. Kun kirjailija ryhtyy pohtimaan meren elämää, hän nostaa samalla esille kirjallisuudesta poimimiaan huomioita. Kokonaisuus on luontevasti etenevä ja toimiva.

Luonnon ihmeiden havaitseminen vaatii pysähtymistä ja hiljentymistä. Kiireen keskellä ei ehdi huomata, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu, mutta mökillä on mahdollista olla hiljaa, kuunnella ja katsella. Ja sitä Burton todella tekee. Havainnointia tukee oivallisesti levollinen ja maltillinen kerronta, joka ikään kuin pyytää lukijaa hidastamaan, pysähtymään.

Elämän ohuet seinät muistuttaa siitä, miten ihminen on osa luontoa ja miten helposti käy niin, että me astumme luonnon tilaan, eläinten ja kasvien asuinsijoille. Kirjaa lukiessa ajautuu pohtimaan, miten voisimme elää rinta rinnan luonnon kanssa sen sijaan, että siivoamme kaiken luontoon kuuluvan pois tieltämme. Rajanveto ei ole helppoa, sen kirjailijakin huomaa.

Nina Burtonin esseistinen teos on ihastuttava. Sen luettuaan sitä huomaa pohtivansa aiempaa enemmän, mitä kaikkea ulkona tapahtuukaan silloin, kun ihminen ei ole paikalla. Nyt talvella jäljet lumessa paljastavat, että pihassa on ollut monenlaista liikettä. Kirjan luettuani haluan havainnoida ja pysähtyä ihmettelemään aiempaa enemmän, enkä malta odottaa kevättä, kun muuttolinnut palaavat ja luonto herää taas kohti uutta kesää.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 5. Kirjassa ollaan maan alla.

Kommentit

  1. Tämähän kuulostaa oikein kiinnostavalta! Olen uskoakseni kansikuvan nähnyt, mutta ohittanut kirjan kiinnittämättä sen paremmin huomiota. Ja kävisi vielä tuohon Ollaan maan alla -kohtaan, johon ei varsinaisesti ole tunkua! Kiitos siis vinkistä 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua tähän! En tiedä, kuinka kirjaimellisesti tuota maan alla -kohtaa pitäisi lukea. Tässä Burton kuitenkin puhuu myös maanalaisesta elämästä, ja sen tulkitsin tuohon haastekohtaan riittävän 😊

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...