Siirry pääsisältöön

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä

Maatessaan aamuisin autuaana sängyssä hän antoi yksityiskohtien vyöryä ylitseen: kuvia aamiaiskattauksista Patagoniassa, tyttö levittämässä meikkivoidetta kovaksi keitetyllä kananmmunalla, shiba inu -rotuinen koira Japanissa hypähtelemässä tervehtimään omistajaansa, aavemaisen kalpeita naisia, jotka postasivat kuvia mustelmistaan – maailma pusertui yhä lähemmäksi ja ihmisten välisten yhteyksien verkko hohti niin tiheänä, että se näytti silkkikankaalta, mutta päivä ei vieläkään valjennut hänelle. Mitä tämän kaiken näkeminen oikein merkitsi?

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä
Tammi 2022
alkuteos No One is Talking About This
suomentanut Einari Aaltonen
kansi Markko Taina
226 sivua

Patricia Lockwoodin Kukaan ei puhu tästä on aluksi hämmentävä. Välähdyksenomaiset hetket limittyvät ja lomittuvat, kun romaanin päähenkilö elää portaalissa ja toteuttaa sen tarjoamia mahdollisuuksia. Portaalin ansiosta hänestä on tullut esiintyjä, joka matkustaa ympäri maailmaa ja jonka kommenteilla on yhtäkkiä paljon merkitystä.

Samaan aikaan elämä portaalissa on ailahtelevaa, tempoilevaa, arvaamatonta ja armotonta. Siellä täytyy olla sanavalmis mutta tarkka sanoistaan, täytyy tietää mihin kannattaa ottaa kantaa ja miten. Ihmiset hakevat sieltä hetkellistä tyydytystä ja täyttymystä, ja poissaolo tuntuu vaikealta. 

Sitten jokin muuttuu: todellinen elämä kutsuu lähes väkivaltaisesti kääntämään katseen suuntaansa. Päähenkilön on lähdettävä Ohioon, koska häntä tarvitaan siellä enemmän kuin missään muualla.

Kirjan toinen osa vie maailmaan, jossa on ihmisiä ja keskusteluja muutoinkin kuin ruutujen välityksellä. Siellä on myös ratkottavana suuria kysymyksiä ja kohdattavana elämää suurempia asioita. Portaalin poukkoilevuus vaihtuu tiiviiseen läsnäoloon, ja leikki muuttuu vakavasti otettavaksi olemiseksi. Muutos näkyy paitsi tunnelmassa, myös kerronnassa, ja siirtymä on suuri mutta samalla hallittu ja mukaansa vievä.

Kukaan ei puhu tästä on aluksi ärsyttävä mutta kummallisesti otteessaan pitävä kaikessa tarkkuudessaan ja humoristisuudessaan. Autofiktiivinen toinen osa pitää jo hyvin tehokkaasti otteessaan ja vie tunneskaalan toiseen päähän melankolisuudessaan. Kertomus on viiltävä ajankuva, joka muistuttaa siitä, mitä me olemme ja miten me olemme: jatkuvasti tässä ja samalla toisaalla, huomiomme kiinnittyneenä hetken tuohon ja seuraavassa hetkessä johonkin muuhun. 

"Hieno, ristiriitainen vuoristorata", määrittelee Mitä luimme kerran. "Ei tämä mikään tuikitavallinen romaani ole", toteaa Kirjavinkkien Mikko.

Helmet 2022: 1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota.

Kommentit

  1. Tästä kirjasta kyllä tunnisti somen poukkoilevuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tunnistaminen on myös vähän ahdistavaa. Toisaalta hyvää herättelyäkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...