Siirry pääsisältöön

Trevor Noah: Laiton lapsi – Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

Äiti kertoi minulle näitä tarinoita, jotta en pitäisi itsestään selvänä, miten olimme päässeet siihen, missä nyt olimme, mutta jutut eivät pienimmässäkään määrin kummunneet itsesäälistä. 'Ota oppia menneisyydestäsi ja tule paremmaksi ihmiseksi menneisyytesi ansiosta', hän sanoi usein, 'mutta älä murehdi menneisyyttäsi. Elämä on täynnä tuskaa. Anna tuskan vahvistaa sinua, mutta älä takerru siihen. Älä ole katkera.' Sitä äiti ei koskaan ollut. Puutteenalainen lapsuus ja nuoruus, vanhempien petokset – mistään niistä hän ei valittanut.

Trevor Noah: Laiton lapsi – värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa
Atena 2020
alkuteos Born a Crime. Stories from a South African Childhood
suomentanut Jaana Iso-Markku
300 sivua
äänikirjan lukija Markus Niemi
kesto 9 t 13 min

Laiton lapsi on koomikkona, näyttelijänä, tuottajana ja The Daily Show'n juontajana tunnetuksi tulleen Trevor Noahin elämäkerta. Minulle Noah ei ollut ennen kirjan kuuntelemista tuttu, mutta kirjan myötä mielenkiintoni todella heräsi. Miten kiinnostava elämänpolku Noahilla onkaan kerrottavanaan!

Kaikki alkaa siitä, kun Trevor Noahin äiti haluaa lapsen. Äiti ei kuvia kumartele vaan tekee tietoisen rikoksen: mustana xhosa-naisena hän valitsee lapsensa isäksi valkoisen miehen. 1980-luvun Etelä-Afrikassa rotujen sekoittamisesta saattoi joutua vankilaan. Äitiä ei vankilatuomio pelota vaan hän hankkii lapsen, joka ei ole musta eikä valkoinen vaan värillinen. 

Ja sillä, onko musta, valkoinen vai värillinen, on todellakin merkitystä apartheid-järjestelmän Etelä-Afrikassa. Noah on ihonväriltään värillinen mutta ei kulttuuriltaan, ja sillä on merkitystä. Toisaalta hän oppii sukkuloimaan eri ryhmien välillä, koska ei itse kuulu oikein mihinkään, ja toisaalta äiti kasvattaa häntä siten, että rodulla ei ole merkitystä.

Joskus aikoja sitten olin kiinnostunut eteläafrikkalaisesta apartheid-politiikasta ja luin siitä paljon. Luulin tietäväni aiheesta jonkin verran, mutta vasta Laittoman lapsen myötä ymmärsin, miten vähän lopulta ymmärsin. Yksilön kokemuksen kautta vasta avautuu kuva siitä, millaista on elää yhteiskunnassa, jossa kaikenlainen toiminta perustuu ihmisten jakamiseen eri ryhmiin. Trevor Noah nivoo taitavasti yksityisen näkökulman ja yhteiskunnallisen kehityksen: pääpaino on Noahin omissa elämänkokemuksissa mutta rinnalla kulkee hyvin eriarvoinen ja ongelmallinen yhteiskunta, joka kokee valtavia muutoksia samalla, kun nuori värillinen poika kasvaa kohti aikuisuutta.

Paitsi että Laiton lapsi kertoo Trevor Noahista itsestään, on tarina myös ylistys Noahin äidille, joka pelastaa lapsensa liikkuvasta bussista ja kasvattaa poikaansa kovalla kädellä mutta myös huumorilla ja lämmöllä. Tarinaa lukiessa käy selvästi ilmi, että juuri äiti on omalla tinkimättömällä asenteellaan mahdollistanut sen, että hänen poikansa on matkannut eteläafrikkalaiselta mustien asuinalueelta ja viheliäisestä korjaamorakennuksesta kohti menestystä ja kuuluisuutta.

Laiton lapsi on kuvaus värikkäästä nuoruudesta Etelä-Afrikassa ja värikäs kuvaus elämästä yhteiskunnassa, joka on avoimen rasistinen. Se on myös kirja perhesiteistä, rakkaudesta ja väkivallasta, identiteetistä ja kasvamisesta. Sisältö on paikoin aika rankkaa, mutta kirjailijan (äidiltä peritty) humoristinen tapa katsoa elämänsä tapahtumia jälkeenpäin tekee lukemisesta keveämpää. 

Trevor Noahin tarina ei todellakaan jätä kylmäksi: välillä itkettää, välillä naurattaa. Tarina vie mennessään ja on äärimmäisen kiinnostava. Äänikirjanakin tämä toimii vallan mainiosti!


Helmet 2020: 30. Kirjassa pelastetaan ihminen.

Kommentit

  1. Tämä kirja on varmasti hyvä äänikirja. Teksti on hyvin elävää, eloisaa, värikästä ja paikoin tosi koskettavaa. Pidin kovasti kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pidin minäkin. Tässä onnistutaan hyvin tarjoamaan tietoa ja vetoamaan tunteisiin samalla kertaa.

      Poista
  2. Tämä oli minulle yksi vuoden parhaimmista lukukokemuksista. Toimii varmasti hyvin myös äänikirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hurjan hyvä! Ja äänikirjanakin tosiaan toimii hyvin.

      Poista
  3. Tämä oli todella silmiä avaava. Minulle kävi samoin: yksilön kautta apartheidin ja silloisen Etelä-Afrikan koko karmeus tuli iholle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että kirjallisuus avaa todellisuutta tällä tavoin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...