Siirry pääsisältöön

Maria Jotuni: Huojuva talo

Päivän tunnelma oli joskus niin sekava, että tuntui kuin asuisi hullujenhuoneessa, jossa hetkeksikään ei saanut unohtaa, missä oli ja mitä teki. Eteenpäin auttoi vain se, että päätti lujasti, ettei mikään uhkaus eikä järjettömyys saanut järkyttää niin, ettei tuota, missä oli, olisi muistanut.
Maria Jotuni: Huojuva talo
Seven-pokkarit 2007,
julkaistu ensimmäisen kerran 1963 (Otava)
577 sivua

Taikakirjaimet emännöi tällä kertaa Kirjabloggaajien klassikkohaastetta, joka on edennyt jo 10. kierrokselle (koontipostaus täällä). Minä valitsin luettavakseni Maria Jotunin postuumisti julkaistun romaanin Huojuva talo, joka on pitkään roikkunut luettavien teoksien listallani. Jollain tapaa kirjaan tarttuminen on pelottanut, sillä olen tiennyt, että tarina on raastava ja että keskeisenä teemana on perheväkivalta.

© Niina/Yöpöydän kirjat

Raastava ja rankka tarina tässä onkin kyseessä. Isäänsä ihaileva ja kylmähkön äidin kasvattama Lea päätyy naimisiin Eero Markun kanssa. Haaveet romanttisesta rakkaudesta unohtuvat miehen kiihkeiden vaatimusten keskellä ja Lea taipuu avioliittoon.

Alkuun kaikki sujuukin hyvin. Tuore aviovaimo jättää työnsä ja jää kotiin – mies vakuuttaa, että hän elättää kyllä perheen. Myöhemmin päätös kyllä joutuu kyseenalaiseen valoon monin tavoin, kun mies pitää käsissään taloudellista valtaa eikä vaimolla ole varaa oikeastaan mihinkään. Muutoinkin tunnelma alkaa kiristyä vähitellen muuttuakseen ennen pitkää suorastaan piinavaksi.

Avioliiton kuvaus on Huojuvassa talossa helvetillinen. Eero Markku näyttäytyy hahmona, josta saa hyviä puolia kaivamalla kaivaa, eikä niitä ole löytyä sittenkään. Lea taas on aviopuoliso, joka kaiken kärsii ja on hiljaa silloinkin, kun olisi montakin syytä avata suu. Mies saa tilaa käyttäytyä röyhkeästi ja käyttää niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa.

Pelkästään väkivallasta ei kuitenkaan ole kysymys. Romaanissa on runsaasti dialogia, joka avaa esimerkiksi yhteiskunnallista tilannetta ja naisen asemaa. Eeron mielenmaisemaa keskustelut avaavat hyytävällä tavalla: miten tasapainoton ja raunioitunut voikaan ihmismieli olla.
Piti odottaa, että aika kuluisi. Odottaa mitä? Loppua, koska ei selviydytty. Nämä vuodet olivat olleet pitkä odotusaika, vaikeudet olivat tulleet ja menneet, mutta eivät kadonneet, kun entinen oli mennyt, oli uusi tullut, kun se oli sivuutettu, odotti taas uusi. Sai varoa, mitä sanoi ja teki. Ja siinä sai tuntea kykynsä rajoitukset.
Vavahduttavasti romaanissa kuvataan sitä, millaista on elää sairaan ihmisen mielivallan alla. Jännite kantaa hyvin alusta loppuun, kun lähestyvän tuhon tai pelastuksen odotus saa suorastaan ahmimaan kirjaa. Vuonna 1963 ensimmäisen kerran julkaistu romaani on kestänyt aikaa hyvin ja on antoisaa luettavaa nykylukijallekin.

Kirjasta muualla: Luettua elämää, Mrs Karlsson lukee ja Jokken kirjanurkka.

Helmet 2020: 12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera.

Kommentit

  1. Huojuva talo on kyllä vaikuttava kirja. Minulle on jäänyt traumoja sen pohjalta tehdystä tv-sarjasta, jota katsoin lapsena puoliksi salaa taustalta, kun äitini sitä seurasi. Siinä oli joku järkyttävä kohtaus, jossa isä pakotti pikkupoikaa koskemaan saunan kiukaaseen. Se oli minulle silloin käsittämätön asia, että vanhempi voi kohdella lastaan niin. Vanhempana luin kirjan, ja ravisuttava oli myös lukukokemuksena. Upea romaani kamalasta aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan lapsena kurkkineeni tv-sarjaa, josta jäi mieleen lähinnä ahdistavuus. Ehkä sen vuoksi en aikoihin rohjennut tarttua kirjaan, joka sekin on hyvin ravisteleva.

      Poista
    2. Pitäisi lukea, joskus aikoinaan luin vähän alkua mutta oli silloiseen fiilikseen liian raskas...

      Poista
    3. Ei tämä tosiaan mitenkään mieltä virkistävä ole. Ahdistavuuden vuoksi pitkään tätä välttelin.

      Poista
  2. Huomasin juuri, etten ole lukenut klassikkohaasteen yhdälläkään kierroksella kotimaista klassikkoa. Pitänee korjata puute jossain vaiheessa, mutta luulen, etten ehkä kuitenkaan aloita tästä kirjasta. Klassikko tai ei, taitaa aiheeltaan liian ahdistava kirja minulle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotimaisistakin onneksi löytyy valinnanvaraa. :)

      Poista
  3. En ole tätä lukenut, mutta kuvailusi perusteella pitää itsellä olla vahva ja tasapainoinen olo tätä lukeakseen. Kotimaisissa klassikoissa on itsellänikin vielä paljon tutustuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä senlaatuista ahdistavuutta on, että kovin matalapaineiseen mielentilaan tätä ei voi suositella.

      Poista
  4. Huojuva talo on loistavaa kirjallisuutta. Se on kirkasta proosaa, selkeä ja analyyttinen. Hämmästyin oikeastaan eniten sitä, miten jämäkkä se on. Toteava, moderni kerronta, ei jätä mitään armoa Eero Markun kasvavalle hulluudelle. Vaikka sivuja on paljon, muistan minäkin lukeneeni tätä ahmien. Jotuni on nero.

    Ihan hölmöä tietysti ajatella näin, mutta jos nuoret tytöt tai naiset ylipäätään lukisivat tämän, monelta erehdykseltä ja ehkä jopa ihmishengen menetykseltä pelastuttaisiin. Perhehelvetti on todellakin helvetti maan päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jämäkkä on tosiaan hyvä sana kuvaamaan tätä. Varmaan nimenomaan tuo ominaisuus vaikutti siihen, että tarina vei – ahdistavuudestaan huolimatta – niin voimalla mukanaan.
      Hmm, ehkä tämän lukeminen ja analyyttinen käsittely voisi olla hyväksi. En tullut tuota aiemmin ajatelleeksi.

      Poista
  5. Tämä on ihan järkyttävä kirja. Kauheaa miten perheissä eletään tuommoisen kauhun alla. En kyllä suosittele kaikille lukijoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi kaikille suositella. Varmaan minullakin vei vuosia, että tähän tartuin, koska en vain saanut kerättyä rohkeutta riittävästi. Nyt olen tyytyväinen, että luin Huojuvan talon.

      Poista
  6. Tämä on hurja romaani, ja niin on siitä tehty tv-draamakin. Nostan Jotunin taidolle lyhyen ja pitkän proosan kirjoittajana.

    On tämä klassikkohaaste mainio, vanhat kirjat elävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotuni on kyllä taitava ihmiskuvaaja. Ja klassikkohaaste on mainio, koska se houkuttaa tarttumaan näihin vanhoihin aarteisiin.

      Poista
  7. Olen monesti miettinyt, lukisinko tämän. Mutta sitten tulen tulokseen, etten ainakaan vielä. Kirja kuulostaa niin rankalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankka tämä tosiaan on. Ehkä jossain vaiheessa koet tälle olevan oikea aika. Sen tämä tarvitsee.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...