Siirry pääsisältöön

Katja Kärki: Jumalan huone

"Kipinä karkasi mummolan saunankiukaasta, jolle Mauri-ukki heitti löylyä. Tai ehkä se lähti saarnaajasedän syyttävistä silmistä, kun se näki minussa helvetin. Tai ei, minun silmistäni se kipinä sinkosi. Minä poltan tämän kaiken, tuikkaan tuleen koko kaupungin ja sen maalaiskylät."
Katja Kärki: Jumalan huone
Bazar 2019
464 sivua

Katja Kärjen esikoisteos Jumalan huone ulottuu 1930-luvulta uudelle vuosituhannelle saakka. Romaani tarkastelee Martikaisen sukua ja erityisesti suvun naisia: Ailia, joka päätyy huolehtimaan sisarensa perheestä tragedian jälkeen; Mariaa, joka on lapseton ja vähän vääränlainen suvun tiukkoihin raameihin; Elsaa, joka vasta onkin vääränlainen.

Elämää määrittelee vahvasti lestadiolaisuus. Sunnuntaisin käydään seuroissa, joita luotsaa karismaattinen Hannu. Televisiota ei katsota eikä musiikkia kuunnella, muutenkin synnin tekemiseen suhtaudutaan hyvin vakavasti. Kuka on uskossa ja kuka uskoo oikealla tavalla, siinä tärkeitä kysymyksiä mietittäväksi.

Aili edustaa naisista vanhinta sukupolvea, Maria on siinä välissä ja Elsa nuorin. Kun Aili ei juuri kyseenalaista uskonoppeja, kytee Marian mielessä jo epäilyksiä ja halua murtaa tiukkoja rajoja. Elsa nuorimpana on sitten se, joka todella panee tuulemaan. Hän jättää kotinsa ja sukunsa, hyppää tiukasta kunnollisuuden vaatimuksesta toiseen ääripäähän ja päättää tehdä kaikki olemassa olevat synnit musiikin kuuntelemisesta tanssimiseen, esiaviollisesta seksistä varastamiseen.
Lisään syntilistaani vielä yhden, kaikista pahimman.
Sitten vielä kaiken yllä leijuu tumma varjo, mustaakin mustempi teko, joka ei jätä rauhaan edes vuosikymmenien jälkeen. Sodan, köyhyyden ja kurjuuden keskellä syntyy jotain, milä on kauaskantoiset seuraukset. Olennainen kysymys on, voiko mitä tahansa antaa anteeksi.

Jumalan huone on naisten tarina, jossa mukana ovat myös miehet. Miehiä kaivataan, pelätään, vihataan ja käytetään, kukin tavallaan. Tarinan näkökulmat ovat kuitenkin naisten, ja heidän kauttaan muotoutuvat miesten kuvat – ne harvemmin ovat mairittelevia.
Minua ei haittaa, vaikka isä ei tulisi enää koskaan takaisin. Nyt Misse saa olla rauhassa ja tehdä vaikka sata pientä kissanpentua.
Tarina etenee kolmen naisen näkökulmissa niin, että ajallinen kronologia rikkoutuu tämän tästä. Hieman minua hämmensi Ailin viimeinen osuus, joka sijoittuu kokonaisuuden otsikon mukaan vuosille 1946–72 mutta jossa ymmärtääkseni kuvataan kuitenkin selvästi myöhempiä tapahtumia. Lukiessani ajattelin, että kokonaisuuden selventämiseksi olisin voinut tehdä itseäni varten jonkinlaista karttaa ja aikajanaa, jonka avulla ihmisten ja tapahtuma-aikojen hahmottaminen kävisi helpommaksi. Toisaalta moninaiset tapahtumat ja useat ihmiset selkiytyvät kyllä lukemisen myötä ja kokonaisuus pysyy hyvin koossa.

Jumalan huone on vahva ja vaikuttava. Tarina vie mukanaan ja jää mieleen, sillä se on traaginen ja synkkä mutta tarjoaa kuitenkin valon ja toivon pilkahduksia. Henkilöhahmot ovat ymmärrettäviä ja aikansa kuvastajia, ja vaikka en täysin innostu Elsan Jyväskylä-osuudesta, kun koko ajan "vituttaa" ja elämä tuntuu olevan täysin rajatonta, on sekin kuitenkin ymmärrettävissä ja perusteltavissa.

Katja Kärki kirjoittaa hyvin. Kerrontaa värittää Pohjois-Karjalan murre, joka ei ole minulle tuttua ja tuntuu välillä vähän vaikeasti mielessäni puheeksi kääntyvän – "Onko Mauri-ukki meillä pitkkään?" – se ei suinkaan ole kirjan vika vaan yksin minun. Väriä kerrontaan tuo myös Elsan vähän yksioikoinen mutta tutulta kuulostava puhumisen tapa.

Jumalan huone on kuvaus uskonnollisuuden kahleista ja yksittäisistä henkilöistä, jotka elävät osana uskonnollista yhteisöä. Sen rinnalle asettuvat ilman muuta eräät viime vuosina julkaistut esikoisromaanit, kuten Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ja Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät, jotka nekin käsittelevät uskonnon vaikutusta yksilöihin. Tähän joukkoon Jumalan huone asettuu hienosti ansaiten paikkansa omaäänisenä ja erottuvana romaanina.

Myös Luetut kirjat -blogissa puhutaan Jumalan huoneesta.

Helmet 2019: 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi. Keski-kirjastojen lukuhaaste: 23. Kirja, jossa on piirretty kansikuva.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta! Jumalan huone ilmestyy 29.1.2019.

Kommentit

  1. Tämä odottaa lukuvuoroa. Kiva kuulla, että tykkäsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämä on sinun lukulistallasi. Mielelläni sitten luen ajatuksiasi.

      Poista
  2. Minäkin luen tämän ihan lähipäivinä! Kiva, että "asettuu hienosti ansaiten paikkansa omaäänisenä ja erottuvana romaanina" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin seurailla, milloin tästä ajatuksiasi julkaiset!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...