Siirry pääsisältöön

William Shakespeare: Kesäyön unelma

Klassikkohaasteen kolmas osa on täällä! Haastetta emännöi tällä kertaa 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogi.

Keijukaisten valtias,
Helena on täällä, kas!
Häntä seuraa pyydellen
noitumani miekkonen.
Nähkääs ilveet ihmisten!
Hulluus suur' on suvun sen!
William Shakespeare:
Kesäyön unelma
(Otava 1999)
Alkuteos A Midsummer Night's Dream 1600-luku
Suomentanut Yrjö Jylhä
95 sivua
Päätin jo hyvissä ajoin lukea seuraavaan Klassikkohaasteeseen Shakespearea, jonka tuotantoa olen hieman tarkastellut vuosia sitten. Herran kynäilyt ovat kiinnostaneet myöhemminkin, mutta en vain ole tullut teoksiin tarttuneeksi. Alkukesästä päätin ottaa lukuun Kesäyön unelman, kun bongasin useamman kiittävän arvion teoksen Suomenlinnassa tänä vuonna pyörivästä kesäteatteriversiosta. Arvelin, että aikaa teos on kestänyt hyvin, kun sitä vielä 2010-luvulla teattereissa nähdään. Mielelläni olisin Suomenlinnaan suunnannut minäkin, mutta valitettavasti Helsingin-matkani ajankohdalle ei satu yhtään esitystä.

Kesäyön unelma lähtee liikkeelle Theseuksen linnasta, jossa valmistaudutaan Ateenan herttuan Theseuksen ja hänen morsiamensa Hippolytan häihin. Rakkautta on ilmassa muutenkin, sillä Egeus marssittaa paikalle tyttärensä Hermian, jonka on määrä mennä naimisiin Demetrius-nimisen miehen kanssa. Hermia on kuitenkin rakastunut Lysanderiin, ja tunne on molemminpuolinen. Egeus ja Demetrius ovat kuitenkin rakastavaisten tiellä. Lusikkansa soppaan työntää myös Helena, jota kiehtoo Demetrius, joka puolestaan ei suostu muita ajattelemaan kuin Hermiaa.

Nuoret rakastavaiset pakenevat metsään Ateenan lähelle. Siellä kohdataan muiden muassa keijujen kuningas Oberon, hänen vaimonsa Titania, joukko tavallisia työläisiä, haltia Puck ja keijukaisia. Työläiset Pääkkö, Puutiainen, Pulma, Huilu, Kirso ja Hotka valmistelevat näytelmää, josta syntyy varsin kiintoisa kuva teatterin tekemisestä. Rakkauspulmia päädytään ratkomaan rohtojen avulla, eikä aivan kaikki suju suunnitelmien mukaan.

Kesäyön unelma on pientä kokoaan suurempi teos. Näytelmässä ehtii tapahtua paljon, ja kaiken yllä leijuu hilpeyden keveys, ja se tekee klassikosta nautittavaa luettavaa. Rakkaus on kaiken ytimessä, toki, mutta monia muitakin teemoja teokseen sisältyy. Ihmisluontoa kaiken kaikkiaan katsotaan pilke silmäkulmassa, naisen asemaa tulee tekstiä lukiessa pohdittua ja teatterin tekeminen nousee sekin esille. Muiden muassa. Ja sitten kesäyönä näytelmää lukiessa mielikuvitusta kutkuttaa ajatus keijukaisista ja kesäyön taioista - sillä jotain kaunista, sielua sivelevää taikaa kesäyössä on edelleenkin, nelisensataa vuotta näytelmän syntyä myöhemmin.

Tarinan lukemista ei voi helpoksi väittää, sillä suurin osa vuoropuhelusta on runomuodossa. Olisikin kiinnostavaa verrata tätä Jylhän suomennosta Matti Rossin käännökseen, joka on julkaistu viime vuonna nimellä Juhannusyön uni.

Tästä klassikosta ovat viime aikoina kirjoittaneet ainakin Katja, Niina ja Kaisa Reetta.

Helmet-listalta merkitsen kohdan 12. Näytelmä.

Kommentit

  1. Mietin, että tuon runomuotoisuuden vuoksi tämä voisi olla vaikea lukea. Muuten näytelmän aihepiiri kiehtoo ja olen jo kauan ollut vaikuttunut esimerkiksi kuvataiteesta, joka Shakespearen teokset ovat innoittaneet. Mutta ehkä mieluummin katsoisin tämän näytelmänä. Hmm.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo runomuotoisuus haasteita asettaa. Tosin ehkä tuo tuorein suomennos kannattaisi katsoa, miltä se tuntuu.

      Poista
  2. Olen pyöritellyt kesän mittaan muutaman kerran Shakespearen näytelmiä käsissäni, mutta niiden teksti on vaikuttanut liian keskittymistä vaativalta käsäpäiviin. Mutta nyt iski taas innostus... ehkäpä syksyllä saisin luettua jonkun näistä klassikkonäytelmistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kynnys tuntuu korkealta, kannattaa valita alkuun suorasanaisempaa tuotantoa. :)

      Poista
  3. Onpas nyt sattuma, kun kävin juuri eilen katsomassa Ryhmäteatterin esityksen Suomenlinnassa. Puvustus oli hienoa ja lavasteet, mutta näyttelijäntyö ei kaikilta osin oikein purrut. Oli vähän seisoskelua ja toisaalta kohellusta. Sitten taas näytelmässä esitetty näytelmä oli aivan mahtava. Naurunkyyneleitä sai pyyhkiä. Kaikkinensa hyvä kokemus, vaikkakin vähän toivomisen varaakin jätti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun katsoin jo lippuja tuohon Ryhmäteatterin näytelmään, mutta aikataulut eivät nyt osu kohdilleen. Olisi kiinnostanut, kovasti.

      Poista
  4. Luin aikoinaan juurikin tuon Matti Rossin käännöksen ja hänen suomennoksistaan olen erityisen paljon tykännyt, niitä on helppo lukea ja pysyä perässä:) Kävin lisäksi viikonloppuna katsomassa Suomenlinnassa tuon näytelmän, oli aivan mahtava! Harmi, ettei sinulle osunut hyvää aikaa kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikin Rossin käännöstä vilkaista myös. Kiva kuulla, että pidit näytelmästä.

      Poista
  5. Näytelmänä tämä olisi kyllä ihana nähdä, teoksen lukeminenkin kiehtoo ajatuksena varovasti. Ehkä vielä joskus? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkäpä - kannattaa pitää ajatusta varovaisesti vireillä. :)

      Poista
  6. Luin kirjan juhannuksena ja näin sen Suomenlinnassa heti perään (ja postasin). Luin Rossin käännöksen ja pidin juuri kielestä, juonihan on hupsu, unen logiikkaa vyöryävä sisänäytelmineen. Suosittelen Shakespearea klassikkohaastelukemistoon. Edelliseen luin Romeon ja Julian, todella hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Romeon ja Julian luin aikanaan, pidin kovasti. Sitä uskaltaa kyllä suositella.

      Poista
  7. Kaunis kansikuva. Tuo runomuotoisuus hieman epäilyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runomuotoisuus vaatii vähän totuttelua, mutta kyllä siitä selvän saa.

      Poista
  8. Voisin kompata Tuijan kommenttia melkein sanasta sanaan: Luin tämän nyt heinäkuun puolivälissä ja näin sen samoihin aikoihin Suomenlinnassa. Edellisen kerran olin nähnyt tästä yhdenlaisen version viime syksynä Tampere-talolla. Se, että näytelmä oli ennestään niin tuttu, teki sen lukemisesta paljon helpompaa, ja siksi minua harmittaakin puolestasi, ettet pääse näkemään Kesäyön unelmaa (tai unta) esim. nyt Suomenlinnaan. On hämmästyttävää, miten teksti herää eloon ja näytelmän henki saa "lihaa luidensa ympärille". Shakespearen tekstit ovat kestäneet aikaa lähes käsittämättömän hyvin. Seuraavaksi aion itse lukea Tuijan lailla Romeon ja Julian, joka myös on tarinana tuttu monesta eri yhteydestä, vaikka en ole näytelmää sellaisenaan nähnytkään.

    Ihanaa, että luit tämän! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukukokemus oli ilahduttava, ja kovasti olisi kiinnostanut nähdä, millaiseksi tarina muotoutuu Ryhmäteatterin käsissä. Mutta ei voi mitään, aina aikataulut eivät kohtaa. Onneksi kirjojen kanssa aikataulut ovat yleensä hyvin joustavia. :)

      Poista
  9. Valitsimme kirjastoalan englantilaisen kirjallisuuden opintoihin keväällä tämän Shakespearen näytelmän. Innoistuin lukemaan kaikki suomennokset, kuuntelin netin kautta alkuperäiskielellä ja samalla seurasin englanninkielistä tekstiä - näytelmän tunnelmaan pääsin siten monin tavoin sisälle. Valitettavasti en ole päässyt koskaan Suomessakaan näkemään minkäälaista näytelmäversiota tms. YouTubesta katselin yhden elokuvan ja hiukan balettia ja muutamia näytelmäversioita. Tämän innoittamana luin yhden elämäkerran Shakespearesta ja josssain vaiheessa jatkan lukemista Shakespearen muidenkin teosten parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, kuulostaapa hyvältä ja monipuoliselta! :) Shakespearen tuotannossa riittää kyllä tutkimista, nyt olisi intoa perehtyä muihinkin. Hamletin sekä Romeon ja Julian olen joskus lukenut, molemmista pidin.

      Poista
  10. Luin keväällä Macbethin Rossin suomennoksena, ja se oli todella sujuvaa luettavaa. Tämäkin olisi varmaan helpompi uutena suomennoksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän harmittaa, kun en huomannut tuota Rossin suomennosta käsiini hankkia. Mutta saihan tästä selvän näinkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...