Kirjakaapin kummitus

Hänen viime kerralla tuomansa kukkakimppu on kuihtuneena kiven juuressa. Hän korjaa sen pois, puhdistaa haudalta lehdet ja roskat ja sytyttää uuden kynttilän. Ei näy mitään merkkejä siitä, että kukaan muu olisi käynyt täällä siivoamassa tai laittamassa. Vähän sääli, ettei kukaan tunnu välittävän, Andrea ajattelee. Isähän haudattiin tänne juuri siksi, että hauta olisi lähellä Röllekebackenia. Andrea kyykistyy ja laskee käden kauniille kivelle. Tuntuu edelleen epätodelliselta nähdä isän nimi kaiverrettuna sen harmaaseen graniittiin. Moa Herngren: Sisaruskateutta Gummerus 2026 alkuteos Syskonfejden   suomentanut Sirje Niitepõld kansi www.designstudioe.com 500 sivua Andrea, Ulrika ja Rasmus ovat menettäneet hiljattain isänsä. On siis aika uudenlaisen elämänvaiheen, ja jotenkin muutos konkretisoituu äidin 72-vuotissyntymäpäivillä. Paitsi että isä on poissa on myös lapsuudenkodissa jokin muuttunut. Astioita on kadonnut, eikä varsinkaan erityistä ruusuvatia löydy mistään. Tai Andrea ei si...

Lucy herää ulkoa kuuluvaan kakadun rääkäisyyn. Aamu vasta sarastaa – hänen puhelimensa näyttää, että kello on kuusi. Valjussa valossa ja ikkunan läpi kuuluvassa meren aavemaisessa kutsussa on jotain ajan ulkopuolella, rajoilla olemisen tuntua. Ehkä uni tuntuu sen vuoksi läheisemmältä – kuin huoneelta, josta hän on juuri astunut ulos.  Hän muistaa kerta kerralta enemmän, ikään kuin se toinen maailma loiskuisi hänen kantapäilleen. Suuta ja sieraimia vasten puristuva pimeys. Naisten itku ja rukoilu. Tunne jonkun kädestä hänen kädessään niin vahvana, että sen puuttuminen tuntuu kipuna ruumiissa. "Mo dheirfiúr. Minun siskoni." Hetken uni on kiinteämpi ja todellisemman tuntuinen kuin sänky, sen muhkuraiset tyynyt ja peitolle lankeava valju auringonvalo. Ainoa yhdysside on meren ääni: tuntuu kuin sen rytmikäs kohina ja imu olisivat seuranneet häntä. Emilia Hart: Seireenit WSOY 2026 alkuteos The Sirens  2025 suomentanut Irmeli Ruuska alkuperäiskansi Claire Ward äänikirjan lukijat Lee...

Saidin ääni on lämmin ja kirkas. Sen kepeys tuntuu uhmaavan kaikkea painoa, painovoimaa itseään. Ehkä hänellä on aina ollut sellainen: Vastavoimaääni. Ääni, joka näyttää keskisormea vain olemassa. Ehkei hän ole koskaan sopinut mihinkään, on ollut aina vaarassa, ja siksi tämä ei ole hänelle mitään uutta. Nyt vain koko maailma – tai se mitä me siitä tiedämme – on samankaltainen kuin Saidin maailma aina. Kuinka kummallista. Onko sellainen lopulta romahdus lainkaan, joka vain tekee maailmasta toisillekin samanlaisen kuin se on toisille aina ollut? Veera Ikonen: Rakkaudella, meistä WSOY 2026 kansi Sanna-Reeta Meilahti 379 sivua Sade on joskus virkistävää ja usein luonnolle tarpeen, mutta ajoittain se on harmaudessaan myös väsyttävää ja saa mielen apeaksi. Entä jos sataisi viikkokausia, kuukaudesta toiseen? Sellaista maailmaa kuvaa Veera Ikosen toisinkoinen Rakkaudella, meistä , joka sijoittuu johonkin lähitulevaisuuteen, lähestulkoon nykyhetkeen.  Romaanin maailmassa on paljon nykyajast...

Päivä oli poikkeuksellisen selkeä, ja vaikka ilma ei ollut kovinkaan lämmin, aurinko paistoi kuumasti. Emily tunsi loikoillessaan auringon hyväilyn kasvoillaan ja ajatteli, miten onnellinen hän oli. Hänellä oli ihana työ yhdessä maailman kauneimmista paikoista, ja juuri nyt hän oli eväsretkellä hyvin suloisen pikkutytön ja tämän isän kanssa, joka oli pienoisesta jöröydestään huolimatta myös todella mukava. Katie Fforde: Kesä merellä Bazar 2025 alkuteos  A Summer at Sea suomentanut Pirjo Lintuniemi kansi Satu Kontinen äänikirjan lukija Johanna Valle kesto 11 t 28 min Emily on kotisynnytyksiin intohimoisesti suhtautuva kätilö, joka neuloo odotellessaan vauvojen syntymää. Kaikki eivät kuitenkaan kotisynnytyksiä sulata, ja jouduttuaan kahnauksiin erään lääkärin kanssa Emily päättää jäädä sapattivapaalle. Kuinka ollakaan, Emilyn rakas ystävä Rebecca soittaa samantien ja kysyy ystäväänsä avuksi höyrylaivaristeilyille. Rebecca on niin raskaana, että ei enää selviäkään kesän rist...

Valancy, joka todellisessa elämässä oli niin arka ja voimaton, masennettu ja nöyryytetty, oli tottunut unelmissaan elämään hyvin loistavasti. Ei kukaan Stirlingin suvusta tai sen haarautumista aavistanut tätä, kaikkein vähimmin hänen äitinsä ja Stickles-serkku. He eivät milloinkaan tienneet, että Valancylla oli kaksi kotia: ruma, punaisista tiilistä rakennettu laatikkomainen koti Elm-kadun varrella ja Sininen linna ilmassa. Hän oli mielikuvituksissaan elänyt Sinisessä linnassa niin kauan kuin hän saattoi muistaa. Hän oli ollut hyvin pieni lapsi, kun oli joutunut sen lumoihin. L. M. Montgomery: Sininen linna Karisto 2014 (9. painos) alkuteos The Blue Castle  1926 suomentanut A. J. Salonen 280 sivua L. M. Montgomeryn klassikkoromaania Sininen linna  on moni kehunut, ja nyt päätin viimein ottaa sen luettavaksi osana kirjabloggaajien klassikkohaastetta, jota luotsaa tällä kerralla Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogin Gregorius ja joka toteutuu nyt 23. kerran. Ennakkoon ilmoittau...

”Mä kutsun sitä satunnaisten aaltojen teoriaksi”, hän kertoi. ”Me luullaan olevamme jotenkin kontrollissa, mutta elämän käänteet on vähän niin kuin setti satunnaisia aaltoja, joiden syntyyn on vaikuttanu tuhat eri asiaa. Niihin voi hukkua. Niitä vastaan voi räpiköidä. Tai sitten niillä voi surffata. Jos aalto on huono, parempia on tulossa. Jos se on hyvä, voi elää hetkessä ja nauttia vauhdista siitä huolimatta, että se tulee väistämättä hiipumaan. Surffaus opettaa, että ainoo asia, johon voi todella vaikuttaa, on se, miten aaltoihin suhtautuu.” Janette Back: Satunnaisten aaltojen teoria Otava 2026 kansi Laura Noponen äänikirjan kesto 9 t 1 min äänikirjan lukija Saara Lehtonen Kirsi vinkkasi blogissaan Janette Backin Satunnaisten aaltojen teoria  -esikoisromaanista ja sai kiinnostukseni heräämään. En ole tainnut hetkeen lukea mitään Australiaan sijoittuvaa ja toisaalta viittaukset veteen ja aaltoihin saavat sydämeni sykkimään varsinkin näin kesäaikaan. Romaanin päähenkilö on suomal...

Hertta laski päiväkirjansa kahvilan pöydälle ja silitti sen kirkkaanpunaista karvaista pintaa. ”Mahoton ryijy siulla”, hän kuiskasi ja vilkaisi äkkiä ikkunasta ulos, näkisikö ystäviensä tulevan. Kun hän nosti pirtelönsä seasta pillin nuollakseen sen suklaista pintaa, sulanutta jäätelöä tipahti pöydälle. Ennen kuin Hertta ehti hakea paperia, oviaukosta pöllähtivät sisään Alice ja Iida, ystävät, jotka hän oli tuntenut jo ala-asteelta asti. Hertta tunki vauhdilla päiväkirjansa reppuun, sillä hän tiesi, mistä ystävät aikoivat häneltä udella – varsinkin, jos näkisivät, että karvaryijyvihko on mukana. Onko ollut mitään sutinaa? Ootko päässyt panemaan? Tälläkään kertaa Hertalla ei ollut mitään uutta kerrottavaa. Mutta he onneksi kävisivät myös Alicen ja Iidan asiat läpi, jotka nekään eivät olleet aina ihan mallillaan. Jokainen kuulusteltiin vuorollaan. Henriikka Rönkkönen: Herttaässä Atena 2025 kansi Sanna Mander äänikirjan lukija Oona Airola kesto 5 t 6 min Hertta on nuori aikuinen mutta kok...