Siirry pääsisältöön

Eeva Rohas: Raivo

"Koti oli muuttunut tyhjäksi terraarioksi, kun he sinä iltana tulivat takaisin. Hämärsi jo mutta ilma oli edelleen hautovan kuuma. Piti avata parvekkeen ovi ja makuuhuoneen ikkuna. Päästätkö äiti kärpäset sisään, tyttö kysyi. Mutta silloin Tuuli ei ajatellut kärpäsiä."
Eeva Rohas:
Raivo
(Otava 2018)
270 sivua

Raivo on lisko, joka pelästyessään pudottaa häntänsä. Se on rakas Lunalle, tytölle, jonka vanhemmat ovat asettuneet erilleen. Tuuli-äiti tuskailee uuden elämäntilanteen ja käännöstöiden kanssa, Ilja-isä haluaa perheensä takaisin ja yrittää pyristellä irti alkoholismistaan. Elena taas haluaa pelastaa Iljan ja samalla itsensäkin.
Minä olen Elena ja alkoholisti.
Raivo on melankolinen kertomus risteävistä ihmiskohtaloista ja toteutumattomista unelmista; siitä, miten asiat eivät menekään suunnitellulla tavalla vaan elämä yllättää.
Tehdään kaikki niin kuin puhuttiin jo silloin monta vuotta sitten. Siitä tulee ihana matka. 
Romaanin nykyhetkessä Tuuli ja Ilja ovat jo eronneet ja kumpikin kipuilee. Takaumissa palataan suhteen alkuun, siihen kun kaikki oli vielä avoinna ja mahdollista. Nykyhetkessä yritetään löytää tietä eteenpäin ja selvitä tilanteessa, jonka ei pitänyt tulla. Murheellista on, että ydinongelma on alkoholi, joka tuntuu sekoittavan asioita entisestään. Ainakaan Ilja ei kykene löytämään oikeasti toimivia keinoja saavuttaakseen tavoitteensa, sillä pullon voima on liian vahva.

Siinä onkin kirjan ydin. Alkoholismi satuttaa ja rikkoo, ja vaikka aikeet olisivat hyvät, päätyy alkoholismiin sairastunut toimimaan itseäänkin vastaan.

Tarinaa kerrotaan Lunan, Tuulin ja Elenan näkökulmista. Lunan osuuksissa kieli ei aina vakuuta mutta muutoin tytön tunteita ja kokemuksia kuvataan vaikuttavasti. Ilja jää etäämmälle mutta silti hänestä saa riittävän kuvan, ja keskeiset henkilöt tulevat juuri sopivasti lähelle niin, että kun tarinan kliimaksi lähestyy, on kirjaa mahdotonta jättää kesken.

Raivo on taitavasti rakennettu romaani, jossa on sopivasti monikerroksisuutta (nimeä myöten!) ja ajatuksia herättäviä tilanteita. Tarina vetoaa tunteisiin eikä osoittele vaan jättää sisältöä myös lukijan haltuun. Eeva Rohaksella on taito kirjoittaa siten, että rivien väliin jää paljon, ja tuo taito tuntuu vain vahvistuvan kirja kirjalta.

Muualla: Kirjasähkökäyrä, Tässä kaupungissa tuulee aina ja Kirjasta kirjaan.

Helmet 2018 -lukuhaaste: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana.

Kommentit

  1. Kiitos Jonna <3
    Olen samaa mieltä, että taitavasti rakennettu romaani ja pidin kovasti kirjan nimestä, sillä se jo sai fiilikset ärhäköitymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi on tosiaan onnistunut. Niin kuin koko romaani! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok