Siirry pääsisältöön

Hanna Weselius: Alma!

"Tämän episodin näkeminen tai siitä kertominen tai siitä kuuleminen ei tuota minkäänlaista mielihyvää. Katse tarkentuu vastahakoisesti, kerronta yrittää karata muihin kiintopisteisiin tässä keinahtelevassa merimaisemassa tai jopa kokonaan toisiin maanosiin ja aikoihin."
Hanna Weselius: Alma!
(WSOY 2016)
210 sivua
Kas, siinä hän on: Alma! Alma Mahler (1876-1964), joka asettaa oman työnsä ylähyllylle, jotta aviopuoliso Gustav Mahler saa vaimonsa jakamattoman huomion ja tuen. Vai saako sittenkään? Onko Alma kuitenkin nainen, joka pitelee ohjia käsissään enemmän kuin hänen miehensä ymmärtää? Joka tapauksessa hän, sacherkakkunen, puuterivippa, aiheuttaa päänvaivaa, hänestä tulee suoranainen ongelma, The Alma Problem.

Ja katso: tuossa on Aino, joka kokee luomisen tuskaa toisessa ajassa ja toisessa paikassa. Alman tavoin hänkin on taiteilija, Alman tavoin hänelläkin on vaikeuksia saada esille töitään. Alman tavoin Ainokin on äiti.
Sitä paitsi Aino haluaa uskoa, että ehkä joskus vielä niin on. Ehkä tyttärille maailma tulee olemaan erilainen. Ehkä niille metsä vastaa niin kuin ne sinne huutavat. Sen pienen mahdollisuuden eteen on tehtävä kaikki, kaikki.
Tuossa taas on lakimies eli -nainen, siinä hän makaa sängyllä naurettuaan vähän aikaa sitten sydämensä kyllyydestä. Minun elämäni on ihanaa, nainen ajattelee, ja miksipä ei.

Ja tuossa näemme tytön, joka menee veljensä luokse ja menee aaltopeltihalliin ja menee ja miettii esineiden kauheutta. Siinä tyttö istuu, nojaa kyynärpäätä pöytään ja poskea kämmeneen, sulkee silmänsä esineiltään ja puskee vähän, aivan kuin hänen oma kätensä olisi jonkun toisen, jonkun hellän.

Kurkistamme myös Nigeriaan, missä yli kaksisataa koulutyttöä siepataan, ehkä vähemmän, ehkä enemmän. Kuka koululaistytöistä lukua pitää? Kuka heitä ja heidän kärsimystään haluaa katsoa? Eikö olisi helpompaa kääntää katse pois?

Näemme myös esimerkiksi pulun, jäniksen, maiseman - niitä taas on helpompi katsoa. Ne antavat hengähdyshetken, jos ja kun alkaa tuntua siltä, että päälle vyöryy liikaa.

Ja tuossahan on kertoja, joka pitkään pysyy nimettömänä mutta ohjailee. Hän kääntää katseemme, ohjaa sitä ja heittää eteemme kuvan, joka on joskus kauhea ja joskus miellyttävä, joskus taas siltä väliltä. Aina me katsomme, aina löytyy jotain, mihin katse kiinnittyy. Ja kuvista syntyy tarina.

Tarina hehkuu ja heittelee. Se hypähtelee ajasta ja paikasta toiseen ja saa pään välillä niin pyörälle, ettei tiedä, mitä ajatella. Mutta millainen tarina se onkaan! Se vie ja viettelee, tönii ja runtelee, maalaa kuvia, kuvia toisensa perään aseenaan taitava, persoonallinen ja hieno kieli. Kuvista tämä tarina muodostuu ja kuvia se mieleen jättää. Ja kysymyksiä, niitä mieleen jää myöskin, eikä se ole huono asia.

Alma! muualla: P. S. Rakastan kirjoja, Habaneran havaintoja, Kulttuuri kukoistaaReader, why did I marry him?, Kaisa Reetta T., Kirsin Book Club, Luettua elämää, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Lukuisa.

Helmet 2017: 35. Kirjan nimessä on erisnimi.

Kommentit

  1. Kieli on kyllä Almassa! erityisen komeaa ja hienoa.

    VastaaPoista
  2. Kauhea kansi :D Siis minun makuuni tosi tylsä, yhtä tylsä kuin kirjan nimi (anteeksi!). Mutta ilmeisesti Alma yllättää. Uskaltaisikohan laittaa lukulistalle, hmm. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi tosiaan on aika ankea säteilevään sisältöön nähden. ;) Minut Alma yllätti myönteisesti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok